Tänään treenasin kaverin kanssa oikein kunnon häiriöpaikalla Hakametsän jäähallilla ja voi että tuota koiraa. Teki niin täysillä eikä ottanut häiriötä. Toki iso osa ajasta tuli kälätettyä kaverin kanssa, mutta sehän oli ihan piristävää ;) Kiitos vielä kerran siis treeniseurasta Marjut.

Ruutua otin, samoin seuraamista ja kontakti pysyi loistavasti! Juoksuseuraaminenkin toimi. Täyskäännös tökkii, en vain osaa tehdä käännöstä vasempaan, joten kaipa se on käännyttävä oikean kautta, vaikka en sitä olisi halunnut väljyysmahdollisuuden takia.. Askelsiirtymät ok, liikkeestä maahanmeno myös. Haukkuminen on jäänyt siinä vähän jo poies. Hyvä vain. Paikkamakuu hyvä. Olen vain niin ylpeä tuosta pojasta. Treenien jälkeen mentiin hetkeksi koirapuistoon, mutta Rommilla oli kyllä ihan virta pois. En kyllä ihmettele, ulkona oltiin lähemmäs kolme tuntia ja koko ajan tehtiin jotain.

Tänään on ollut kaiken kaikkiaan ihana päivä. Rommi on saanut poikkeuksellisen paljon ihailuja tänään. Toivottavasti piristin näiden ihmisten päivää =) Heille tuntui olevan todella tärkeää jutella koiristaan ja lässyttää Rommille. Meitähän tämä ei haittaa, päinvastoin.

Anni. Kiva kun kävit. Mä olen teidän blogissa käynyt aina kurkkimassa onko tullut päivityksiä. Onnea Pennin upeasta menestyksestä! Olisi kyllä kiva osua johonkin samaan näyttelyyn. Jämsään 6.6. ajattelin mennä ja Tampereen erkkariin, kaikki muu on vielä avoinna. Onnea teille tuleviin näytelmiin, eiköhän se serti saa kaveria piakoin ;)

Nyt tänänä on ollut aivan ihana päivä. Alunperin ajattelin, että lähdetään taas järven jäälle, mutta toisin kävi. Itse heräsin aamuyöstä kamalaan päänsärkyyn ja ei muuta kuin nappia naamaan. S käytti Rommia aamukävelyllä ja sanoi, että tuulen takia on niin kylmä, että ei siellä pysty olemaan avoimella paikalla. Se siitä sitten =/ Teemme sitten muunlaista lenkkeilyä, toivottavasti ensi tiistainan ei olisi näin kylmä vaan voitaisiin mennä jäälle, kun meillä molemmilla on vapaapäivä.

Nouto on edistynyt kohisten. Rommi pitää kapulaa mähläämättä suussaan, kun sanon paikka =D Nyt kapula pysyy hyvin suussa, pitää vain hakea sitä kestoa ja ruveta opettamaan myös ottamaan kapula entistä alempaa. Nythän se ottaa kapulan kädestäni kuononsa tasolta. Liikkeestä seisominen on palautunut hyvin mieleen (JEE!) ja seuraaminenkin alkaa näyttää paremmalta. Pitää vain treenata enemmän pienissä pätkissä. Hyppy sujuu hyvin, paikkamakuussa ei ole ongelmia. Nyt menee vähän liian hyvin ;) Ehkä sitä tosiaan möllitokoon uskaltaisi lähteä kesällä, jos sopiva kisa löytyy ja vuorokaudessa olisi enemmän tunteja…

Niin kaunis <3

Taustalla näkyy miehen pikku-ukkoja…

Namin voimalla..

Rommi otti ja täytti 2 vuotta viime viikon sunnuntaina. Kuvia ei vielä ole, en ole jaksanut ottaa eikä ole edes ollut aikaa. Ehkäpä viikonloppuna. Nyt se on sitten oikeasti aikuinen. Ei uskoisi. Toisaalta sitä vain voi ihmetellä miten aika voi mennä niin nopeasti, vastahan se oli sellainen pieni karvapallo ja nyt se vähän isompi karvapallo. Mutta suoraan sanottuna olen sitä mieltä, että nyt on alkamassa se paras aika koiran kanssa. Rommi osaa perusjutut, on sisäsiisti, ei turhia hötkyille äänille tai muille, on siis sosiaalistettu, ja ehkä himpun verta on tullut älliäkin päähän. Pahimmat höyryt on ehkä päässyt pihalle. Nyt voidaan sitten keskittyä ihan eri tavalla tekemiseen kuin pienen pennun kanssa. Toki pikkupentuaika on ihanaa ja sellaisen pienen pennun voisi taas ottaa, mutta se on niin erilaista tehdä asioita pienen pennun kanssa kuin aikuisen koiran.

Tänään repäisin ja lähdin Rommin ja parin tutun kanssa järven jäälle. Nyt oli ensimmäistä kertaa naskalit mukana (onneksi ei tarvittu). Rommihan nautti suunnattomasti ja niin minäkin. Mukana oli kaksi muuta urosta ja pari narttua. Siinä sai koirat juosta ja touhuta järven jäällä, ihanan vähän oli muita liikkujia. Ja Rommi tuli niin nätisti kutsusta luokse, ei osallistunut muiden satunnaisiin ärhentelyihin, leikki nätisti ja nautti. Minä nautin, kun näki miten paljon Rommi tuosta tykkäsi. Nyt vain toivon, että tämä talvi kestäisi oikein pitkään, että voisi ottaa uudestaan taas ;) Yhteensä oltiin pihalla lähemmäs 2,5 tuntia, joten nyt on molemmilta ehkä vähän veto poissa. Tosin.. Äsken Rommi tyhjensi lattialle jääneen älypelin. Toivossa on hyvä elää, ehkäpä Rommi nyt kuitenkin sai purettua tuota energiaansa niin paljon, että nukkuu pitkän tovin =)

Seuraaminen on nyt otettu tehotarkkailun alle, naksuttelemalla hion oikeaa paikkaa ja katsekontaktia. Jo tämän päivän treenien jälkeen tuntui jo vähän paranevan. Minulla on huono tapa pyrkiä etenemään liian nopeasti, se näkyy kaikessa, oli kyse omasta tekemisestä tai sitten jonkun toisen kanssa tehtävästä asiasta. Liian nopea ihminen.. Ei ehkä uskoisi ;) Mutta toko on siitä hyvä, että minun on pakko opetella tekemään asioita rauhallisesti ja perusteellisesti. Olen kyllä pikkutarkka ihminen, mutta haluan tehdä asioita nopeasti. Huono yhdistelmä.

Paikkamakuuta otin sisällä kotona kahdesti: ensimmäisellä kerralla menin hetkeksi piiloon ja toisella sitten olin keittiön toisella puolella 2 minuuttia. Hyvin meni =) Kaukokäskyihin nyt otin vain istu-maahan käsiliikkeellä varustettuna. Istuminen tökki, ei tahtonut nousta, joten tätä pitää muistutella. Mutta eiköhän se tästä. Loppuviikosta roudaan hyppyesteen ulos ja otetaan sitä plus ruutua ja ehkä voisi verestää merkkiäkin. Katsotaan mitä ehditään ja jaksetaan.

Viikonloppu oli kiva, S:n vanhempien luona. Lähtöpäivänä oli vähän vähemmän pakkasta, joten teimme oikein pitkän lenkin ja löysimme aivan mahtavan lamme. Sinne jäälle sitten uskaltauduimme ja laskimme Rommin irti. Voi että kun toinen nautti. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, tosin epäilen kyllä, että sumuisessa säässä kuvat eivät olisi onnistuneet. Mutta Rommi juoksi, nuuski ja nautti olostaan silmin nähden. Itsellekin tuli todella hyvä mieli koko päiväksi. Puolituntia pystyttiin olemaan jäällä, sitten alkoi S:n varpaita palella, joten suuntasimme kotiinpäin. Oli meillä väsynyt poika sitten. Pitää tuo lampi muistaa, mennään seuraavallakin kerralla sinne.

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei juuri mitään. Pientä temppuilua vain. Toko on ollut joulutauolla ja mekin ollaan pidetty pientä taukoa treeneistä, mitä nyt satunnaisesti jotain tehdään, esim. kaukokäskyjä istu-maahan, maahan-seiso, istu-seiso -rimpsuja. Tänään yllätykseni kokeilin vähän pidemmällä välimatkalla ja ilman namiapua maahan-seiso -sarjaa ja Rommi osasi sen! Näpsäksästi nousee. Toki on vielä paljon tehtävää, mutta tunnistaa kyllä käskyn ja käsimerkin. Istu-seiso vaatii vielä hiomista, Rommi lähtee siinä liikkeelle =/

Erityinen ilon aihe on noutokapula. Tänään tuntui, että Rommin päässä vähän naksahti tuo kapula. Aiemmin opetin pakotteilla ja Rommi meni siitä lukkoon. Todennäköisesti en vain osannut tehdä sitä oikein, joten unohdimme hetkeksi kapulan. Nyt taas kaivoin sen esiin ja Rommi ottaa taas innolla kapulan suuhun ja välillä on jopa pitänyt sitä hetken, ihan vain sekunnin kymmenesosan, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa, kun vain tietäisi miten.. Toinen iloinen asia oli paikkamakuu. Laitoin Rommin makuuseen ja lähdin piilottelemaan nappuja. Pysyi hyvin, vaikka kävin toisessa huoneessa. Pientä välipalkkaa annoin. Yhden ainoan kerran nousi, kun menin Rommin ohitse sen taa, mutta palautin uudestaan maahan ja tein uudestaan, niin ei enää noussut. JES! Hyvältä näyttää.

Pikkupuhteena olen Rommia opettanut tunnistamaan sormia. Peukalossa mennään, tökkii sitä jo ihan kivasti kuonollaan ja nuolee myös ;) Eiköhän me kohta saada poika tunnistamaan kaikki sormet. Kivaa pientä älytöntä aivojumppaa toiselle, olen nimittän huomannut, että tokoliikkeet alkavat olla sille aika tuttuja eivätkä niin väsytä poikaa. Tosin pakko sanoa, ei tuosta aina tiedä milloin se väsyy, innokkaana partiopoikana se tekisi kauemmin kuin minä.

Tässä on pari kuvaa tuosta noin kolmen viikon rentoutumisajasta. Kamera oli mukana, mutta eipä hirveästi tullut otettua kuvia. Pari ekaa kuvaa on meidän metsistä, opetin Rommin hyppimään käskystä kiville. Nämä ovat erittäin nättejä kuvia mielestäni, tunnelmallisia =) Ehkäpä ensi vuonna niistä saa joulukortin? ;)

Pitkällisen ruikuttamisen jälkeen sain S:n vihdoin rakentamaan minulle kunnon tokoesteen. Pahvisen viritelmän heitin pois aikoja sitten, se ei vain toiminut. Nyt on kunnon este laudoista tehtynä. Hyppykorkeutta voi säätää viidestä sentistä aina 45 senttiin asti. Näissä kuvissa Rommi hyppää maksimikorkeudelta testimielessä. Valitettavasti kuvat ovat epätarkkoja, ei riitä kamerassa tehot tai sitten me ei vain osata käyttää sitä..

Mä olen niin tyytyväinen tuohon esteeseen. Se on juuri sellainen kuin halusin. Aivan mahtava! Nyt sitten voi helpommin treenata hyppyäkin kotona. Kyllä on onni, että mies on niin taitava käsistään.

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin.

Ainoa iso miinus on ollut kelit. Kuten koko Suomessa, tännekin pamahti kovat pakkaset. Yli -20 astetta on ollut muutamana päivänä. Eipä siinä mitään, itse voi aina vetää lisää vaatetta päälle ja olla ulkona, mutta Rommin tassuja rupesi palelemaan. Enpä muista, että se olisi sitä viime vuonna tehnyt. Toisaalta osasyy tähän nosteluun voi olla se, että nyt pakkanen tuli yllättäen, viime vuonna se tuli vähitellen. Ei kerennyt pieni tottumaan. Ensimmäinen päivä oli pahin, toisena poika kesti vähän enemmän. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla, josko minun ja ompelukoneen viha-viha -suhde osottaisi lauhtumisen merkkejä ja saisin tehtyä pojalle takin. Jos sitä ei pakkasten takia tule käytettyä, niin ainakin ennen ja jälkeen treenien on takista varmana hyötyä. Tossuja pitää miettiä miten ne parhaiten toteuttaisi. Äidillä on kivaa kangasta kaapissa, josta voimme sitten yhdessä takin taiteilla. Ohjekin löytyi netin syövereistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Laittelen sitten kuvia, kun palaan takaisin Tampereelle ensi vuoden puolella ;)