Teinpä tuonne sivulle “Suositeltavaa luettavaa”-laatikon tilalle meidän näyttelykalenterin. Tällaisiin näytelmiin ollaana ajateltu osallistuvamme. Tosin osa on vielä kysymysmerkillä. Pitää nyt miettiä, että minne lähtee. Onneksi aikaa on vielä miettiä varsinkin loppukesän näytelmien kohdalla. Samoin pitää Rommin kehityksen mukaan sitten miettiä noita luokkia. Junnuissa varmaan nyt jonkin aikaa pyöritään, samoin nuorissa. Avoon kerkiää kyllä sitten myöhemminkin ihan varmasti.

Allekirjoittakaa tämä adressi. Koiravero on mielestäni täysin turha, eihän niitä rahoja todellakaan käytetä koiriin: esimerkiksi täällä on todella huonosti roskiksia, johon voisi kakat viedä, puhumattakaan, että niissä pussiautomaateissa olisi pusseja. Koiravero on vain järjetön jäänne ajalta, jolloin raivotautia varten ei ollut rokotetta. Nyt sen voisi aivan hyvin poistaa. Suomessa enää vain kourallinen kuntia kantaa veroa, Tampere on valitettavasti yksi niistä. Toivottavasti tähän uuden valtuuston myötä tulisi muutos. Tosin, kun kokoomus sai vaalivoiton, niin hieman epäilen…

Nyt tänne Tampereellekin on saatu lunta. Rommi on ollut vähän ihmeissään. Eilen aamulla se sai hepuleitaan aina kun maistoi lunta. Poika oli ihan innoissaan ja revitteli oikein kunnolla. Pitkällä lenkillä ei sitten niin lumesta välittänyt, mutta kymmenen aikaan, kun käytin pissalla, ulkona satoi lunta. Ja mitä teki poika? Alkoi napsia lumihiutaleita suuhunsa! Minun suloinen rakas ihana höpsö koiranpoikani.

Totta kai MK meitä saa tulla kehän reunalle kannustaan ja moikkaan. Me kisataan numerolla 9. Tule ihmeessä rapsuttaan Rommia, se on vaan mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja Rommi nauttii siitä, että joku huomioi. Pitää tässä alkaa pakata kamoja, huomenna hyppään kuuden junaan ja matka näyttelyihin voi alkaa.

Otsikon keksijän paikka on auki: kuka haluaa pestin? ;)

Huoh. Nyt alkaa jännittää niin kovasti. Lauantaina on näyttelyt. Voi kamala. Toivottavasti menee ihan hyvin ja Rommi ei hirveitä kierroksia ota. Se siinä eniten jännittääkin. Toivotaan, että tuomari tykkää pojasta. Mutta kävi miten kävi, kaunein poika se silti meille on.

Me ollaan S:n kanssa puhuttu, että ehkä ostamme sitruunapannan. Rommi on ruvennut haukkumaan lenkillä turhan päiten eikä usko kieltoja ja komentoja. Kotona tämä ei ole ongelma, mutta ulkona. Huoh..Onko ideoita mitä tehdä? Suihkepullo toimi kotona, mutta lenkillä sitä on vähän hankala kuljettaa mukana.

Mitäs muuta… Turkkia on vähän kasvanut lisää ainakin S:n mukaan. Hänhän on viikot ollut tässä kuussa muualla, joten huomaa tuollaiset asiat helpommin kuin mä. Hyvä niin, odotan jo innolla, että Rommi saa kunnon aikuisen turkin.

Heh, eilen oli hauskaa, kun istuin saunatakissa sohvalla puhumassa puhelimeen. Olin antanut Rommille possunkorvan, mutta poika ei sitä sillä hetkellä tahtonut syödä. Siinä aikansa yritti löytää sopivaa piilopaikkaa, mutta ei löytänyt. Rommi sitten hyppäsi sohvalle ja arvatkaas minne sen possunkorvan tunki? Minun saunatakin alle! Fiksu koira, siellähän se paras paikka on, äidin takamuksen alla!

Eipä ole tullut päiviteltyä sitten näyttelyiden. Opinnot ovat pitäneet kiireisenä ja S on ollut viikot muualla töissä. Onneksi nyt vähän helpottaa. Alkaa jo itse hajoamaan vähän tähän kaikkeen. Tekaisin tosiaan kotisivut Rommille. Katsotaan mitä niiden kanssa teen. Ainakin tällä hetkellä ne kulkevat tuossa sivussa..Utelias kun olen, niin piti sitä kokeilla tehdä kotisivut.

Mitäs me ollaan tehty tämän melkein kuukauden pituisen tauon aikana? Noh, elämä on mennyt ihan normaalisti eteenpäin. Rommi miehistyy kovasti, tosin turkkia saisi ruveta kehittämään jossain vaiheessa. Harmittavan vähälle on nyt touhuilut jäänyt, mutta onneksi poika ei ihan seinille hypi, vaikka aina ei ehtisi treenata aktiivisesti.

Tokossa ollaan käyty nyt kerran näyttelyiden jälkeen. Syynä tähän oli ensiksi lomareissu vanhempieni luo ja sitten tokovetäjän kisat. Viime sunnuntaina oltiin ja meni taas kivasti, mitä nyt Rommi oli aluksi vähän liian innoissaan ja ei malttanut rauhoittua tekemään. Sadekin vähän harmitti, mutta ei onneksi haitannut. Mitä nyt mun kalenteri kastui vähän pahasti. Onneksi OAJ:lta tuli jo uusi…

Aloitettiin uuden liikkeen treenaamista, nimittäin estehyppyä. Aiemmin oltiin vähän tutustuttu esteeseen ihan vain kävelemällä ringissä ja vuoron perään hyppyyttämällä koiraa matalan esteen yli. Nyt sitten otettiin ihan oikea liike. Pakko sanoa, että tämä taitaa olla Rommin lempiliike nyt tällä hetkellä. Sehän hyppäisi ihan koko ajan ja vaikka heti takaisin ellen ole riittävän nopea. Tätä pitää nyt ruveta treenaamaan kotonakin ja lenkeillä.

Toinen mitä nyt pitää ruveta kehittämään on elekielen vähentäminen mm. maahan menossa. Sivulle tulossa on jo vähän onnistuttu vähentämään, mutta työtä on vielä paljon. Maahan-käskyhän menee yhä vain ja ainoastaan, jos on käsiliike mukana. Nyt pitäisi ruveta vähentämään sitä, mutta miten? Pitää kysyä ihan neuvoja treeneissä ensi kerralla. Kun vaan ei olisi aina niin kamalan kiire bussiin..

Seuraava koetus onkin sitten Jyväskylän näyttely. Onneksi shelttikehä alkaa vasta kymmeneltä (Hämeenlinnassa alkoi jo yhdeksältä), joten ei tarvitse ihan kamalan aikaisin lähteä. Shelttejä on ilmoitettu todella paljon: 85 koiraa! Siinä onkin tohinaa ja vilinää sitten kerrakseen. Harmittavaa, että S ei pääse mukaan ja joudun menemään junalla. Katsotaan mitä tuleman pitää, mitään suurta menestystä en kuitenkaan odota. Junnukehässä on kuitenkin niin paljon aikuismaisempia koiria, joten Rommi tuskin menestyy kovin hyvin. Pääasia, että on hauskaa.

Tänään oli iloinen yllätys, kun lenkillä käydessämme huomasin, että koirapuistoon pääsee taas. Lähin koirapuisto on ollut rempassa jo reilun kuukauden. Kaivattu peruskorjaus on melkein valmis. Samalla puisto jaettiin kahtia isojen ja pienten puoleen. Toinen puolikas on nyt valmis ja sinne sitten kurasta - täällä on koko päivän satanut - välittämättä uskaltauduimme.

Rommihan innostui, kun pääsi taas juoksemaan vapaana. Muita koiria paikalla ei onneksi ollut, vaikka jälkiä - paskakasoja - puistossa jo oli. Puistossa oli hyvä juoksennella ja harjoitella luoksetuloa. Yllätyin suuresti, että ei kai tuo penikka tarjoa sivulletuloa! Sitä ei olla koskaan harjoiteltu treeneissä, mutta siihen suuntaan poitsu takamustaan liikutti, että sivulle olisi tullut. Pitääpi ihan katsoa tuota ja miettiä, että miten poikaa sitten opettaisi. Kuten olen jo monta kertaa todennut, meillä on aivan liian fiksu koira.

Tosiaan pari uutta linkkiä laitoin ja vanhojen osoitteita olen päivitellyt. Olen ehkä sen takia haamuillut, pyydän anteeksi. Pitäisi joskus jaksaa käydä linkkilista lävitse ja tarkastaa osoitteiden toimivuus. Valitettavan usein ihmiset vaihtavat sivujensa osoitteita, näin linkkien kannalta.

Niin se syksy taas tuli. Harmittavan nopeasti on täällä Tampereelta lähtenyt ruskalehdet pois. Onneksi otettiin viikonloppuna kamera lenkille mukaan ja saatiin vähän kuvia poitsusta. Tosin pakko sanoa, että erittäin kova tuuli haittasi kuvien ottamista.

Muuten ihan hyvä kuva, mutta tuuli vähän pörhisti ja minä vähän pilasin kuvaa, kun yritin sitä käsitellä koneella..

Meidän komea mies.

Hieman vauhtia. Rommi säikähti tässä yllättävää tuulen puuskaa ja säntäsi pois. Kuva oli vähän epätarkka ja mä yritin sitä muokata. Huonoin tuloksin. Mutta mun mielestä tää kuva on muuten niin hyvä, Rommia kuvaava, joten päätin sen kuitenkin näin julkiseksi laittaa. Ei tavallisella taskudigikameralla kummoisia kuvia saa..

Mä en tajua tuota koiraa. Välillä tuntuu, että sen pään sisällä ei oo mitään liikettä ja se on vain tuulitunneli. Mutta sitten toisaalta tuntuu, että se vedättää meitä ihan kymmenen nolla. Mä en voi olla ihmettelemättä ja ihastelematta Rommin hoksottimia.

Tänään oli siis taas tokotreenit ja me oltiinkin viikolla ahkerasti harjoiteltu sivulle tuloa. Aika hyvin poika se osaa, käsiapuja tarvii yhä, mutta istuu jo ilman apua. Paikkakin on suhteellisen oikea. Seuraaminenkin on aika  hyvässä hanskassa. Uutena asiana harjoiteltiin paikallaan makaamista. Maahanhan tuo osaa käskystä mennä, mutta paikoillaan pysyminen on vaikeaa. Uutena käskynä on siiis “paikka”. Aika hyvältä näyttää, eiköhän Rommi tuon hoksaa pian. Kunhan mä vain muistan palkita riittävän alas.

Toinen uusi asia oli seuraamisesta istumaan meno. Mä todella yllätyin kun Rommi parin toiston jälkeen tajusi homman idean ja myös ohjaajan avustuksella hoksasi oikean istuma-asennon. Mä olen niin ylpeä tuosta pienestä miehestä! Se on mun mussu, oikea koiramaailman Einstein.

Mitäs muuta ollaan touhuttu. Opinnot ovat vähän sotkeneet aikatauluja arkena, mutta otettiin sitten eilen oikein kunnolla takaisin ja käytiin Kaupissa kävelemässä. Kierrettiin Tuomikallion lenkki. Mä rikoin lakia ja pidin Rommia irti, remmi laahasi perässä. Hyvin tuli luokse kutsusta, jos oli tarvis. Pitää ruveta käymään tuolla Kaupissa useammin. Joskus pitää varata ihan koko päivä ja mennä joku oikein pitkä lenkki..

Taas joudan jotain tänne raapustaan. Kiirusta on ollut kesäopintojeni takia ja 3. päivä alkaakin sitten virallisesti opinnot. Aika menee niin nopeasti. Ajattelin vähän kertoilla meidän kuulumisia, kuvia laittelen vähän myöhemmin.

Viime viikonloppuna oltiin Valkeakosken näytttelyssä ihan turstina seuraamassa kasvattajan collieden esiintymistä. Kivaa oli ja menestyskin oli hyvä. Rommi sai vähän treeniä siihen, miten ollaan näyttelyissä ja muutenkin miten käyttäydytään muiden koirien kanssa. Äänijänteitä poitsu käytti sen verta rankasti, että päädyttiin pieneen suihkupullokoulutukseen ja jo sen päivän perusteella Rommin haukkuminen on vähentynyt radikaalisti! Rommi ei muutenkaan ole haukkunut paljoa sisällä, ulkona vähän enemmän (tätä oli alkanut ilmetä n. kuukausi sitten), mutta nyt turhat haukkumiset ovat jääneet ja pelkkä kielto tehoaa hyvin. Ihana juttu!

Tuo Valkeakosken tuomari oli Tanskasta, sellainen vähän vanhempi nainen. Siinä ennen narttu kehän alkua, tuomari sitten käveli hieman ja huomasi meidät - kukapa ei olisi huomannut pientä riiviötä, joka teki erittäin kuuluvasti oma läsnäolonsa tiettäväksi.  Tuomari taisi hieman tykästyä Rommiin, koska alkoi lepellerrä Rommille ” What are you saying? You’re too little. Come here!” Kaikki jotka Rommin tuntevat, tietävät, että se on niin ihmisrakas  ja huomionkipeä, että pienikin ele ihmiseltä saa Rommin säntäämään syliin. Rommihan sitten innostui oikein kunnolla suukottelemaan tuomaria ja oli todella mielissään siitä, että joku huomasi hänetkin.

Mitäs muuta.. Rommi on ollut sisäsiisti oikeastaan jo reilun kuukauden. Parit vahingot on sattunut, mutta niiden syy oli täysin meissä. Eilen sitten laitettiin ensimmäiset matot takaisin lattialle. Fiksuna ajattelin, että laitan vain pari mattoa, ihan siltä varalta, että jos poitsu tahtoo merkata oman alueensa.. Noh eikös Rommi tehnyt iloiset pissat keittiön matolle! Tuota tilannetta en itse nähnyt, joten en tiedä oliko kyse vahingosta vai aivan tarkoituksellinen merkkaaminen. Pitää nyt olla vähän tarkempi, mutta ei se ainakaan ole tuon kerran jälkeen näyttänyt mitään sen suuntaisia kiinnostuksia mattoihin. Ehkä tässä kuukauden sisään saisi kaikki matot taas lattialle. Alkaa jo olla ikävä niitä!

Pientä hoppua on taas ilmassa, en ole blogia joutanut päivittämään. Paljon kaikenlaista ollaan touhuttu, mm. Rommi kävi ensimmäisen kerran uimassa. Nyt kuitenkin laitoin tietoja Rommin koosta tuonne sivulle, kuvia tulee vähän myöhemmin, kun vain opintokiireiltäni joudan. Olen sen verta hullu, että lomallanikin opiskelen avoimessa englantia =D