Hajustettu kaupunki
Kinuski 12. Tammikuu, 2010
Nyt olemme reilun viikon kaupungissa taas, tosin viime viikonloppu meni sitten S:n vanhempien luona toisaalla, kaupungissa kyllä, mutta todella syrjässä keskustasta. Rommissa on tapahtunut muutos. Jos se maalla tyhjensi rakkonsa heti ulos päästyään, niin täällä on merkkailu palannut kuvioihin. Nostaa kyllä jalkaa heti, kun ulos tullaan, mutta se on vain pikainen pissa, merkkailua. Täällä kuono vetää enemmän toisten koirien merkeille kuin yleensä lumen nuuskutteluun. Ero on aika valtava verrattuna maalla oloon. Toki aivan ymmärrettävä, kun muistetaan, että vanhempieni luona ei muita koiria ole kuin Noppe ja Lili, joista kumpikaan ei juuri pihapiiriä kauemmaksi mene, joten saamme tarpoa ihan koirahajuista vapaalla vyöhykkeellä pelloilla ja metsillä.
Viikonloppu oli kiva, S:n vanhempien luona. Lähtöpäivänä oli vähän vähemmän pakkasta, joten teimme oikein pitkän lenkin ja löysimme aivan mahtavan lamme. Sinne jäälle sitten uskaltauduimme ja laskimme Rommin irti. Voi että kun toinen nautti. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, tosin epäilen kyllä, että sumuisessa säässä kuvat eivät olisi onnistuneet. Mutta Rommi juoksi, nuuski ja nautti olostaan silmin nähden. Itsellekin tuli todella hyvä mieli koko päiväksi. Puolituntia pystyttiin olemaan jäällä, sitten alkoi S:n varpaita palella, joten suuntasimme kotiinpäin. Oli meillä väsynyt poika sitten. Pitää tuo lampi muistaa, mennään seuraavallakin kerralla sinne.
Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei juuri mitään. Pientä temppuilua vain. Toko on ollut joulutauolla ja mekin ollaan pidetty pientä taukoa treeneistä, mitä nyt satunnaisesti jotain tehdään, esim. kaukokäskyjä istu-maahan, maahan-seiso, istu-seiso -rimpsuja. Tänään yllätykseni kokeilin vähän pidemmällä välimatkalla ja ilman namiapua maahan-seiso -sarjaa ja Rommi osasi sen! Näpsäksästi nousee. Toki on vielä paljon tehtävää, mutta tunnistaa kyllä käskyn ja käsimerkin. Istu-seiso vaatii vielä hiomista, Rommi lähtee siinä liikkeelle =/
Erityinen ilon aihe on noutokapula. Tänään tuntui, että Rommin päässä vähän naksahti tuo kapula. Aiemmin opetin pakotteilla ja Rommi meni siitä lukkoon. Todennäköisesti en vain osannut tehdä sitä oikein, joten unohdimme hetkeksi kapulan. Nyt taas kaivoin sen esiin ja Rommi ottaa taas innolla kapulan suuhun ja välillä on jopa pitänyt sitä hetken, ihan vain sekunnin kymmenesosan, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa, kun vain tietäisi miten.. Toinen iloinen asia oli paikkamakuu. Laitoin Rommin makuuseen ja lähdin piilottelemaan nappuja. Pysyi hyvin, vaikka kävin toisessa huoneessa. Pientä välipalkkaa annoin. Yhden ainoan kerran nousi, kun menin Rommin ohitse sen taa, mutta palautin uudestaan maahan ja tein uudestaan, niin ei enää noussut. JES! Hyvältä näyttää.
Pikkupuhteena olen Rommia opettanut tunnistamaan sormia. Peukalossa mennään, tökkii sitä jo ihan kivasti kuonollaan ja nuolee myös ;) Eiköhän me kohta saada poika tunnistamaan kaikki sormet. Kivaa pientä älytöntä aivojumppaa toiselle, olen nimittän huomannut, että tokoliikkeet alkavat olla sille aika tuttuja eivätkä niin väsytä poikaa. Tosin pakko sanoa, ei tuosta aina tiedä milloin se väsyy, innokkaana partiopoikana se tekisi kauemmin kuin minä.

