Nyt tänne Tampereellekin on saatu lunta. Rommi on ollut vähän ihmeissään. Eilen aamulla se sai hepuleitaan aina kun maistoi lunta. Poika oli ihan innoissaan ja revitteli oikein kunnolla. Pitkällä lenkillä ei sitten niin lumesta välittänyt, mutta kymmenen aikaan, kun käytin pissalla, ulkona satoi lunta. Ja mitä teki poika? Alkoi napsia lumihiutaleita suuhunsa! Minun suloinen rakas ihana höpsö koiranpoikani.

Totta kai MK meitä saa tulla kehän reunalle kannustaan ja moikkaan. Me kisataan numerolla 9. Tule ihmeessä rapsuttaan Rommia, se on vaan mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja Rommi nauttii siitä, että joku huomioi. Pitää tässä alkaa pakata kamoja, huomenna hyppään kuuden junaan ja matka näyttelyihin voi alkaa.

Otsikon keksijän paikka on auki: kuka haluaa pestin? ;)

Huoh. Nyt alkaa jännittää niin kovasti. Lauantaina on näyttelyt. Voi kamala. Toivottavasti menee ihan hyvin ja Rommi ei hirveitä kierroksia ota. Se siinä eniten jännittääkin. Toivotaan, että tuomari tykkää pojasta. Mutta kävi miten kävi, kaunein poika se silti meille on.

Me ollaan S:n kanssa puhuttu, että ehkä ostamme sitruunapannan. Rommi on ruvennut haukkumaan lenkillä turhan päiten eikä usko kieltoja ja komentoja. Kotona tämä ei ole ongelma, mutta ulkona. Huoh..Onko ideoita mitä tehdä? Suihkepullo toimi kotona, mutta lenkillä sitä on vähän hankala kuljettaa mukana.

Mitäs muuta… Turkkia on vähän kasvanut lisää ainakin S:n mukaan. Hänhän on viikot ollut tässä kuussa muualla, joten huomaa tuollaiset asiat helpommin kuin mä. Hyvä niin, odotan jo innolla, että Rommi saa kunnon aikuisen turkin.

Heh, eilen oli hauskaa, kun istuin saunatakissa sohvalla puhumassa puhelimeen. Olin antanut Rommille possunkorvan, mutta poika ei sitä sillä hetkellä tahtonut syödä. Siinä aikansa yritti löytää sopivaa piilopaikkaa, mutta ei löytänyt. Rommi sitten hyppäsi sohvalle ja arvatkaas minne sen possunkorvan tunki? Minun saunatakin alle! Fiksu koira, siellähän se paras paikka on, äidin takamuksen alla!

Eipä ole tullut päiviteltyä sitten näyttelyiden. Opinnot ovat pitäneet kiireisenä ja S on ollut viikot muualla töissä. Onneksi nyt vähän helpottaa. Alkaa jo itse hajoamaan vähän tähän kaikkeen. Tekaisin tosiaan kotisivut Rommille. Katsotaan mitä niiden kanssa teen. Ainakin tällä hetkellä ne kulkevat tuossa sivussa..Utelias kun olen, niin piti sitä kokeilla tehdä kotisivut.

Mitäs me ollaan tehty tämän melkein kuukauden pituisen tauon aikana? Noh, elämä on mennyt ihan normaalisti eteenpäin. Rommi miehistyy kovasti, tosin turkkia saisi ruveta kehittämään jossain vaiheessa. Harmittavan vähälle on nyt touhuilut jäänyt, mutta onneksi poika ei ihan seinille hypi, vaikka aina ei ehtisi treenata aktiivisesti.

Tokossa ollaan käyty nyt kerran näyttelyiden jälkeen. Syynä tähän oli ensiksi lomareissu vanhempieni luo ja sitten tokovetäjän kisat. Viime sunnuntaina oltiin ja meni taas kivasti, mitä nyt Rommi oli aluksi vähän liian innoissaan ja ei malttanut rauhoittua tekemään. Sadekin vähän harmitti, mutta ei onneksi haitannut. Mitä nyt mun kalenteri kastui vähän pahasti. Onneksi OAJ:lta tuli jo uusi…

Aloitettiin uuden liikkeen treenaamista, nimittäin estehyppyä. Aiemmin oltiin vähän tutustuttu esteeseen ihan vain kävelemällä ringissä ja vuoron perään hyppyyttämällä koiraa matalan esteen yli. Nyt sitten otettiin ihan oikea liike. Pakko sanoa, että tämä taitaa olla Rommin lempiliike nyt tällä hetkellä. Sehän hyppäisi ihan koko ajan ja vaikka heti takaisin ellen ole riittävän nopea. Tätä pitää nyt ruveta treenaamaan kotonakin ja lenkeillä.

Toinen mitä nyt pitää ruveta kehittämään on elekielen vähentäminen mm. maahan menossa. Sivulle tulossa on jo vähän onnistuttu vähentämään, mutta työtä on vielä paljon. Maahan-käskyhän menee yhä vain ja ainoastaan, jos on käsiliike mukana. Nyt pitäisi ruveta vähentämään sitä, mutta miten? Pitää kysyä ihan neuvoja treeneissä ensi kerralla. Kun vaan ei olisi aina niin kamalan kiire bussiin..

Seuraava koetus onkin sitten Jyväskylän näyttely. Onneksi shelttikehä alkaa vasta kymmeneltä (Hämeenlinnassa alkoi jo yhdeksältä), joten ei tarvitse ihan kamalan aikaisin lähteä. Shelttejä on ilmoitettu todella paljon: 85 koiraa! Siinä onkin tohinaa ja vilinää sitten kerrakseen. Harmittavaa, että S ei pääse mukaan ja joudun menemään junalla. Katsotaan mitä tuleman pitää, mitään suurta menestystä en kuitenkaan odota. Junnukehässä on kuitenkin niin paljon aikuismaisempia koiria, joten Rommi tuskin menestyy kovin hyvin. Pääasia, että on hauskaa.

Ei tule pienten tassujen töminää, vaikka en kielä etteikö se joskus olisi mahdollista. Heti, kun tuo kakara vähän aikuistuu.

Meille tämä oli iso juttu näkyykin tuossa otsikossa.. Rommistahan ei pitänyt näyttelykoiraa tulla erinäisistä syistä johtuen, mutta tuossa kuukausi takaperin ilmoitin Rommin Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn. Ajattelin aloittaa pienestä, mutta toisin kävi. Näyttelyyn oli ilmoitettu 85 shelttiä! Ihan järkyttävä määrä.

Tänään sitten oli tosipaikka. Jouduin vielä itse pojan esittämään. Ette usko miten mua jännitti. Tuntui, että kädet tärisi, suu kuivasi ja jalat olivat ihan hyytelöä. Onneksi Rommi oli varma ja osaisi homman. Kilpailu ei kovin kovaa ollut, Rommi oli ainoa urospentu, yksi narttu oli. Tuomari kovin tykkäsi Rommista. Tuloksena oli tänään PEK 1 kp ja VSP! ROP oli Happy Master’s Kiss of Life. Arvostelu oli hyvä. Laitan sen tähän perään.

Hämeenlinnan ryhmänäyttely 19.10. Tuomarina Jahn Stääv.

Mkt (?) god typ, bra huvud, korrekt bett. bra örön, bra skuldra, rygg och kors. bröstkorgen kan utvecklas. Tillräcklig benstomme. Bra pälskvalitet, bra färg. Goda rörelser.  Aningen stor, bra temperament.

Vapaa suomennos: Hyvä tyyppi, hyvä pää, oikea purenta. Hyvät korvat, hyvät lavat, selkä ja ristiluut. Rintakehä voi kehittyä (paremmin kehityttävä). Tarpeeksi kulmautunut. Hyvä turkinlaatu, hyvä väri. Hyvät liikkeet. Hieman suuri, hyvä luonne.

Tässä on poitsu palkintojensa kanssa. Että mä olen ylpeä tuosta pienestä miehestä! Se on vain maailman paras koira.

Seuraava koetus onkin sitten Jyväskylässä 22.11. Silloin poika meneekin jo junnukehään. Saas nähdä miten siellä käy. Tavoitteita ei ole, kunhan vain meillä kaikilla on hauskaa.

Tämän kerran haaste oli Kaunis/Ruma. Sinäänsä kävi oikein näppärästi, että olimme ottaneet muutamia kuvia Rommista ruska-aikaan. Osa näistä käykin hyvin tähän teemaan myös, mutta uusia kuvia laitan silti.

Tämä kuva otettiin jo kesällä, mutta ei olla siirretty koneelle ennempää kuin vasta nyt. Nämä kaikki kuvat on otettu S:n kännykällä, joten tarkkuus ei ehkä ole aivan paras mahdollinen. Meidän komea mies. Jo 8 kuukautta. Voih, aika menee niin nopeasti.

Kesäinen kuva myös. Mitäs tähän kommentoimaan? Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen. Minun kaunis poika, ajattelivat muut mitä tahansa..

Lisää ruskakuvia..Aikas hyvä kuva mielestäni. Ei ehkä ihan perinteinen sommittelu siinä mielessä, että kuva ei ole niin tasapainossa (heh, muistan jotain kuviksen tunneilta!)

Se ruma kuva Rommista. Epäonnistuneita kuvia on vaikka muille jakaa, mutta eihän näin ihanasta pojasta rumaa kuvaa saa.. Mutta tämä on ehkä lähinnä. Oma mielipide pitää sanoa, vaikka kuinka painavasti..

Toivottavasti ensi viikolla olisi jotain pientä yllätystä täällä.. En kerro vielä mitä, mutta sanon vain, että pitäkää peukkuja…

Tänään oli iloinen yllätys, kun lenkillä käydessämme huomasin, että koirapuistoon pääsee taas. Lähin koirapuisto on ollut rempassa jo reilun kuukauden. Kaivattu peruskorjaus on melkein valmis. Samalla puisto jaettiin kahtia isojen ja pienten puoleen. Toinen puolikas on nyt valmis ja sinne sitten kurasta - täällä on koko päivän satanut - välittämättä uskaltauduimme.

Rommihan innostui, kun pääsi taas juoksemaan vapaana. Muita koiria paikalla ei onneksi ollut, vaikka jälkiä - paskakasoja - puistossa jo oli. Puistossa oli hyvä juoksennella ja harjoitella luoksetuloa. Yllätyin suuresti, että ei kai tuo penikka tarjoa sivulletuloa! Sitä ei olla koskaan harjoiteltu treeneissä, mutta siihen suuntaan poitsu takamustaan liikutti, että sivulle olisi tullut. Pitääpi ihan katsoa tuota ja miettiä, että miten poikaa sitten opettaisi. Kuten olen jo monta kertaa todennut, meillä on aivan liian fiksu koira.

Tosiaan pari uutta linkkiä laitoin ja vanhojen osoitteita olen päivitellyt. Olen ehkä sen takia haamuillut, pyydän anteeksi. Pitäisi joskus jaksaa käydä linkkilista lävitse ja tarkastaa osoitteiden toimivuus. Valitettavan usein ihmiset vaihtavat sivujensa osoitteita, näin linkkien kannalta.

Rommi on tässä ihan pieni pentu. Ilme on vain taas niin kaiken kertova. Mitä siinä kyttäät taas tuon kameran kanssa? Eikö tuo kuvaaminen jo riitä? Mehän emme suinkaan ole S:n kanssa täyttäneet kameran muistikorttia jo pariin kertaan kuvilla Rommista.. Mistä tuollaisen ajatuksen on voinut päähänsä saada?

Niin se syksy taas tuli. Harmittavan nopeasti on täällä Tampereelta lähtenyt ruskalehdet pois. Onneksi otettiin viikonloppuna kamera lenkille mukaan ja saatiin vähän kuvia poitsusta. Tosin pakko sanoa, että erittäin kova tuuli haittasi kuvien ottamista.

Muuten ihan hyvä kuva, mutta tuuli vähän pörhisti ja minä vähän pilasin kuvaa, kun yritin sitä käsitellä koneella..

Meidän komea mies.

Hieman vauhtia. Rommi säikähti tässä yllättävää tuulen puuskaa ja säntäsi pois. Kuva oli vähän epätarkka ja mä yritin sitä muokata. Huonoin tuloksin. Mutta mun mielestä tää kuva on muuten niin hyvä, Rommia kuvaava, joten päätin sen kuitenkin näin julkiseksi laittaa. Ei tavallisella taskudigikameralla kummoisia kuvia saa..

Rommin faktat voi lukea tuolta Rommi-sivulta, joten en niitä tähän laita. Sen sijaan kertoilen siitä, mikä on Rommille tyypillistä.

Hepulit. Näitä poika saa parhaimmillaan useita kertoja päivässä, aina vähintään iltalenkin jälkeen. Silloin kuuluu hirveä jyminä, läähätys ja joskus voi - jos on tarpeeksi nopea - nähdä jonkin sinisenharmaan pienen karvakasan ryntäävän ohitse. Matot menevät rullalle, kun käytävää juostaan edes takaisin ja aina välillä kuuluu tuskainen röhkäys, kun Rommi käy täysillä pienen viattoman porsasvinkulelun päälle. Nimittäin meidän omaksi huviksemme ostamamme porsasvinkulelu on Rommin suosikki. Se kärsii kaikista hepuleista eniten. Usein toteamme, että harkittu possumurha on käynnissä milloin missäkin osassa huoneistoamme.

Kepit. Rommi rakastaa kanniskella keppejä. Mitä isompi, sen parempi, kuten kuvasta näkyy. Rommi on oikein polleana, kun se saa ison kepin suuhunsa ja vielä parempaa, jos sitä voi kanniskella kuin tupakkaa. Ihan pienet kepit pyritään järsimään tuhansiin paloihin ja omistajia voi vähän kiusata sillä, että yritetään syödä näistä paloista puolet..

Kaikenlainen repiminen on ihanaa. Mitä enemmän on pahveja revittävänä, sitä onnellisempi Rommi on. Tässähän on todellinen aarre pojalle.. Tuosta kasasta hävisi yksitellen lootaa olohuoneeseen, jossa poika hetken malttoi repiä laatikkoa ennen kuin haki uuden. Mehän olemme siis luopuneet siitä ajatuksesta, että revityt pahvit voisi helposti siivota pois, kun Rommi niitä silppuja piilottelee ja pitää hallussaan ja aina tarpeen tullen kaivaa jostain esiin ja niitä innokkaasti mässää..

Rommi-riiviöstä me puhumme. Poika on aikamoinen varas ja keksii vaikka mitä tekemistä. Meillä oli kova vänkäys aikanaan Rommin nimestä. Jokaikinen nimi, jonka ehdotin, ei kelvannut S:lle ja toisinpäin. Mä olisin halunnut tehdä koirasta Aramiksen (ai mitenkä niin olen lukenut liian monta kertaa Dumas’ia?), mutta S väänteli siitä ihan hirveitä versioita. Lopulta yksi ilta mä sen vain keksin. Miten olisi Rommi? Huvittavaa tässä on se, että me ei vielä edes tiedetty koska me saamme koiran. Nimi kuitenkin oli valmiina, nimittäin S:kin tykästyi nimeen. Halusin lyhyen ja napakan nimen, jossa olisi R kirjain. Ehdot siis täyttyvät loistavasti!