Kuukausiarkisto Tammikuu, 2010

Noudossa aavistus edistymistä

Kinuski 19. Tammikuu, 2010

Tauko kapulan kanssa on tehnyt ehdottomasti hyvää. Nyt Rommi antaa jo hyvin pitää käsillä kuonosta kiinni ja nätisti pitää kapulaa samalla. Päädyin nyt kuitenkin opettamaan pakotteen kautta, koska ohjaaja opettaa näin enkä ole saanut hyviä ohjeita millä muulla tapaa voisin noudon opettaa. Katsotaan mihin tällä tavalla päästään. Paljon on kuitenkin edistystä tapahtunut lyhyessä ajassa mielestäni.

Seuraaminen on nyt otettu tehotarkkailun alle, naksuttelemalla hion oikeaa paikkaa ja katsekontaktia. Jo tämän päivän treenien jälkeen tuntui jo vähän paranevan. Minulla on huono tapa pyrkiä etenemään liian nopeasti, se näkyy kaikessa, oli kyse omasta tekemisestä tai sitten jonkun toisen kanssa tehtävästä asiasta. Liian nopea ihminen.. Ei ehkä uskoisi ;) Mutta toko on siitä hyvä, että minun on pakko opetella tekemään asioita rauhallisesti ja perusteellisesti. Olen kyllä pikkutarkka ihminen, mutta haluan tehdä asioita nopeasti. Huono yhdistelmä.

Paikkamakuuta otin sisällä kotona kahdesti: ensimmäisellä kerralla menin hetkeksi piiloon ja toisella sitten olin keittiön toisella puolella 2 minuuttia. Hyvin meni =) Kaukokäskyihin nyt otin vain istu-maahan käsiliikkeellä varustettuna. Istuminen tökki, ei tahtonut nousta, joten tätä pitää muistutella. Mutta eiköhän se tästä. Loppuviikosta roudaan hyppyesteen ulos ja otetaan sitä plus ruutua ja ehkä voisi verestää merkkiäkin. Katsotaan mitä ehditään ja jaksetaan.

Hajustettu kaupunki

Kinuski 12. Tammikuu, 2010

Nyt olemme reilun viikon kaupungissa taas, tosin viime viikonloppu meni sitten S:n vanhempien luona toisaalla, kaupungissa kyllä, mutta todella syrjässä keskustasta. Rommissa on tapahtunut muutos. Jos se maalla tyhjensi rakkonsa heti ulos päästyään, niin täällä on merkkailu palannut kuvioihin. Nostaa kyllä jalkaa heti, kun ulos tullaan, mutta se on vain pikainen pissa, merkkailua. Täällä kuono vetää enemmän toisten koirien merkeille kuin yleensä lumen nuuskutteluun. Ero on aika valtava verrattuna maalla oloon. Toki aivan ymmärrettävä, kun muistetaan, että vanhempieni luona ei muita koiria ole kuin Noppe ja Lili, joista kumpikaan ei juuri pihapiiriä kauemmaksi mene, joten saamme tarpoa ihan koirahajuista vapaalla vyöhykkeellä pelloilla ja metsillä.

Viikonloppu oli kiva, S:n vanhempien luona. Lähtöpäivänä oli vähän vähemmän pakkasta, joten teimme oikein pitkän lenkin ja löysimme aivan mahtavan lamme. Sinne jäälle sitten uskaltauduimme ja laskimme Rommin irti. Voi että kun toinen nautti. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, tosin epäilen kyllä, että sumuisessa säässä kuvat eivät olisi onnistuneet. Mutta Rommi juoksi, nuuski ja nautti olostaan silmin nähden. Itsellekin tuli todella hyvä mieli koko päiväksi. Puolituntia pystyttiin olemaan jäällä, sitten alkoi S:n varpaita palella, joten suuntasimme kotiinpäin. Oli meillä väsynyt poika sitten. Pitää tuo lampi muistaa, mennään seuraavallakin kerralla sinne.

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei juuri mitään. Pientä temppuilua vain. Toko on ollut joulutauolla ja mekin ollaan pidetty pientä taukoa treeneistä, mitä nyt satunnaisesti jotain tehdään, esim. kaukokäskyjä istu-maahan, maahan-seiso, istu-seiso -rimpsuja. Tänään yllätykseni kokeilin vähän pidemmällä välimatkalla ja ilman namiapua maahan-seiso -sarjaa ja Rommi osasi sen! Näpsäksästi nousee. Toki on vielä paljon tehtävää, mutta tunnistaa kyllä käskyn ja käsimerkin. Istu-seiso vaatii vielä hiomista, Rommi lähtee siinä liikkeelle =/

Erityinen ilon aihe on noutokapula. Tänään tuntui, että Rommin päässä vähän naksahti tuo kapula. Aiemmin opetin pakotteilla ja Rommi meni siitä lukkoon. Todennäköisesti en vain osannut tehdä sitä oikein, joten unohdimme hetkeksi kapulan. Nyt taas kaivoin sen esiin ja Rommi ottaa taas innolla kapulan suuhun ja välillä on jopa pitänyt sitä hetken, ihan vain sekunnin kymmenesosan, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa, kun vain tietäisi miten.. Toinen iloinen asia oli paikkamakuu. Laitoin Rommin makuuseen ja lähdin piilottelemaan nappuja. Pysyi hyvin, vaikka kävin toisessa huoneessa. Pientä välipalkkaa annoin. Yhden ainoan kerran nousi, kun menin Rommin ohitse sen taa, mutta palautin uudestaan maahan ja tein uudestaan, niin ei enää noussut. JES! Hyvältä näyttää.

Pikkupuhteena olen Rommia opettanut tunnistamaan sormia. Peukalossa mennään, tökkii sitä jo ihan kivasti kuonollaan ja nuolee myös ;) Eiköhän me kohta saada poika tunnistamaan kaikki sormet. Kivaa pientä älytöntä aivojumppaa toiselle, olen nimittän huomannut, että tokoliikkeet alkavat olla sille aika tuttuja eivätkä niin väsytä poikaa. Tosin pakko sanoa, ei tuosta aina tiedä milloin se väsyy, innokkaana partiopoikana se tekisi kauemmin kuin minä.

Takaisin kaupunkiin

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalta on nyt palattu takaisin kaupungin harmauteen. Heti alkoi jo tökkiä tämä kaupunki elämä, lähinnä remmilenkkien määrä. Oli niin ihanaa, kun saattoi vain laskea Rommin irti, eikä tarvinnut välittää tuon taivaallista muista koirista tai ihmisistä. Mutta eipä tätä toivottavasti kauaa joudu kestämään ja onneksi voi aina paeta vanhempien luo maalle.

Tässä on pari kuvaa tuosta noin kolmen viikon rentoutumisajasta. Kamera oli mukana, mutta eipä hirveästi tullut otettua kuvia. Pari ekaa kuvaa on meidän metsistä, opetin Rommin hyppimään käskystä kiville. Nämä ovat erittäin nättejä kuvia mielestäni, tunnelmallisia =) Ehkäpä ensi vuonna niistä saa joulukortin? ;)

Pitkällisen ruikuttamisen jälkeen sain S:n vihdoin rakentamaan minulle kunnon tokoesteen. Pahvisen viritelmän heitin pois aikoja sitten, se ei vain toiminut. Nyt on kunnon este laudoista tehtynä. Hyppykorkeutta voi säätää viidestä sentistä aina 45 senttiin asti. Näissä kuvissa Rommi hyppää maksimikorkeudelta testimielessä. Valitettavasti kuvat ovat epätarkkoja, ei riitä kamerassa tehot tai sitten me ei vain osata käyttää sitä..

Mä olen niin tyytyväinen tuohon esteeseen. Se on juuri sellainen kuin halusin. Aivan mahtava! Nyt sitten voi helpommin treenata hyppyäkin kotona. Kyllä on onni, että mies on niin taitava käsistään.

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin.