Lähdemme huomenna jossain vaiheessa ajelemaan Keski-Suomeen, joten tahdomme Rommin kanssa toivotella hyvää juhannusta. Yritetään nauttia siitä, vaikka olisi vähän sateinenkin sää. Minä jään pojan kanssa Keski-Suomeen järjestelemään häitä, joten päivityksiä voi tulla jossain vaiheessa tai sitten ei, riippuu ihan siitä kuinka kiireistä on.

Rommi oli aivan innoissaan Kamusta. Aluksi ei ihan niin räväkästi uskallettu leikkiä, mutta pian se vähäinenkin aristelu jäi ja koirat vetivät ihan hirveetä rallia lähes kolme tuntia. Rommi ei olisi millään meinannut rauhoittua, pakko oli välillä ottaa poika syliin rauhoittumaan ja lepäämään. Hauskaa kyllä oli meillä kaikilla.

Kamukin on vain 2,5 vuotias, joten se on hyvin pentumainen. Uskon, että näistä koirista tulee hyvät kaverit, ainakin tällä hetkellä ne viihtyvät keskenään hyvin. Kamuhan on leikattu, joten sekin varmana auttaa asiaan. Toivotaan nyt, että eivät missään vaiheessa ala toisillee rähistä.

Kuten olen täällä varmana sanonutkin, niin Rommi tykkää kovasti vetoleikeistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Rommi vetää toisen koiran kanssa. Naapurin Nelli-beaglen kanssa on yritetty aiemmin tuota, mutta Rommi ei ole innostunut siitä. Nyt kuitenkin Kamun kanssa ne pitkän tovin vetivät riepua ihan innoissaan. Rommihan siinä kyytiä sai, jostain syystä ei voimat ihan riittänyt isolle koiralle =)

Nyt kotona on väsynyt pieni mies, mutta uskon, että erittäin tyytyväinen ja onnellinen mies.

Tänään lähdetään käymään veljeni luona ja Rommi pääsee taas treenaamaan autoilua. Nyt se jo onneksi sujuu hyvin, ei enää vingu boksissaan niin paljoa kuin aiemmin.

Mielenkiintoiseksi tuon matkan tekee myös se, että siellä on myös opaskoira, iso musta labradoriuros. Saas nähdä, että miten se reagoi Rommiin. Rommi tuskin sitä aristelee, mutta hyvää senkin tekee nähdä isoja mustia koiria.

Onko muuten ideaoita miten saisi Rommin tekemään kakat ulos? Nyt ne tulee vain äärimmäisessä hädässä. Ulkona käydään aina ruokailun, leikin ja heräämisen jälkeen ja pissat tuleekin ihan kiitettävästi ulos, vaikka vielä sisällekin tulee, mutta ne kakat.. Olen ajatellut, että vien jo vähän pissattua sanomalehteä ulos avuksi. Katsoo miten asiat lutviutuu, kun jäämme juhannuksen jälkeen Rommin kanssa kahdestaan vanhempieni luo Keski-Suomeen. Siellä ainakin ollaan paljon ulkona, joten ehkä se siellä tajuaa asian.

Päätinpäs minäkin ensimmäistä kertaa osallistua koirakuvat-viikkohaasteeseen. Sitä varten on nyt tehty oma kategoriakin. Tämän viikon aihe on epäonnistunut kuva. Niitä on tuon riiviön kanssa kertynytkin kivasti. Tosin aika monet on poistettu heti, mutta muutamat ovat säästyneet.

“Minä haistan jotain..”

Tätä kuvaa ottaessa Rommi on ollut meillä viikon pari, ikää siis jotain 10 viikkoa. Olemme läheisessä rinteessä kävelyllä. Yritin ottaa paria nättiä posetuskuvaa, mutta joku kiinnostava haju tulikin äkkiä nenään jostain ja Rommi käänsi päätään. Että se siitä kauniisti istuvasta karvapallerosta..

Rommihan osaa seistä niin nätisti vapaasti, kun jotain tarkkailee. Tässä kamerankäsittelijä myöhästyi ihan sekunnin murto-osan ja kauniista seisovasta koirasta tulee ihan päätön kana =D

Tällainenvaa. En nyt osaa sanoa, että kuinka paljon Rommi painoi syntyessään. Koko pentue oli vähän keskimääräistä pienempi, mutta mitään tarkkaa lukua en osaa sanoa. Seitsenviikkoisesta painostakaan en varmaksi mene sanomaan, koska Rommi kotiutui vasta 8 viikkoisena, jolloin painoa oli alle 2 kiloa. Tuosta ajasta mulla ei ole tarkkoja lukuja. Punnittiinpa muuten huvikseen Rommi eilen illalla.. Painoa on jo yli 5 kiloa! Ei tuo lihava ole, sopusuhtainen, mutta kuulostaa se silti hurjalta määrältä.

Nyt se on sitten alkanut. Rommi vaihtaa hampaita. Etuhampaita onkin lähtenyt jo ihan kivasti, vähän salakavalastikin. Tämän hampaan sain lauantaina talteen muistoksi. Että osaa olla pieni tuo hammas. Nyt vähän jännittää, että mitenköhän käy kulmureiden kanssa. Toivottavasti ei tarvitsisi niitä käydä eläinlääkärissä poistattamassa. Vetoleikit ovat kyllä ihan ykkösiä tällä hetkellä.

Sitä mä vaan mietin, että pitäisiköhän Rommia ruokkia enemmän? Ehkä tämä on jo vähän huolestuttava merkki siitä, että Rommi ei saa tarpeeksi ruokaa ainakaan kupistaan..

Kuppi on ollut niin vähän käytössä, että hämähäkit tekee jo verkkojaan siihen =D Mun mielestä tuo on niin huvittava juttu. Mä vain huomasin vettä vaihtaessani, että mitä ihmettä tuossa ruokakipossa on. Pieni hämähäkki. Pakkohan siitä oli kuva saada. Mutta siis mikäs pojan on ollessa, kun palvelu pelaa näin hyvin..

On pojalla ruhtinaalliset oltavat, kun ihan sylissä saa luuta järsiä. Ei tarvitse edes pitää kiinni itse luusta. Voi vaan antaa mennä. Emme me todellakaan poikaa hemmottele mitenkään..

Rommille koitti seitsemäs taivas tuossa ilta pari sitten. Mä sain hirveän siivouspuuskan ja käskin S:n rutistella ja viedä pahvit. Niitä on nyt viime aikoina päässyt kertymään, kun hamsterina oli niitä jemmannut Rommia varten. Nyt sitten lopulta meni hermot siihen, että pahvit olivat tiellä.

Rommihan haki aina yhden pahvilaatikon kerrallaan ja vei nurkan taakse. Hetken aikaa kuului raivokasta leikkimistä ja kohta koiruus tulee hakemaan uutta lootaa. Tämän verta Rommi kerkesi hakea pahveja ennen kuin vihelsin pelin poikki. Olisi muuten varmaan pikkuhiljaa siirtänyt koko kasan tuohon..

Olemme nyt alkaneet osallistua Hämeen shelttien toimintaan. Eilen oli näyttelytreenit Kangasalla. Oli todella kivaa, Rommi oli aivan innoissaan toisista shelteistä, ei olisi millään tahtonut rauhoittua. Hyvin kuitenkin sitten alkoi yhdessä vaiheessa toimia, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli leikkiä toisten koirien kanssa. Meidän osalta treenit olivat aika sähellystä, mutta kuitenkin valaisevat.

Niin.. Tässä pitäisi Rommin seistä hienosti asennossa, mutta meidän poikahan painaa pepun maahan. Rommi tarjoaa aina tuota istumista, ollaanhan me sitä sille opetettu, joten ei se ihmekään ole. Plus se, että Rommia ei ole koskaan opetettu seisomaan näyttelyasennossa, joten eihän raukka voi tietää mitä me vaaditaan. Nyt pitää vähän  petrata asian suhteen ja alkaa opettaa pojalle seisomista, ihan mätsejäkin varten.

Tässä pitäisi mennä ympyrää. Ihan hyvin Rommi sen sitten hoksasi, kun jaksoi keskittyä eikä enää vetänyt tuhatta ja sataa muiden koirien luo. Tuo on ehkä se suurin ongelma Rommin kanssa. Muut koirat kiinnostavat niin paljon ja se tahtoisi leikkiä niiden kanssa, joten nätistä remmikävelystä ei ole puhettakaan, pojalta menee ihan korvat, kun näkee muita koira.

Hyvin tuli tuolla treenatta ohitusharjoitusta ja luoksetuloa, kun toinen koira tuli vastaan. Todella ylpeä olen pojasta tuossa tilanteessa: Rommi kävi vain nopeasti vilkaisemassa toista koiraa ja tuli sitten nätisti minun luo. Eli luoksetulo näyttäisi toimiva ainakin tällä hetkellä myös silloin, kun on muita koiria. Toimisipa yhtä hyvin myös silloin, kun on lapsia pihalla..

Tää on ihan hirveä kuva. Näyttää siltä, että mä kuristaisin Rommia. Todellisuudessa Rommi taitaa tuossa itse vetää hieman ja tuo kuvakulma on todella huono. Rommin kaula näyttää aivan luonnottomalta. Mitä tästä opimme? Ottakaa kuvat aina suoraan sivulta, jos sivuprofiilikuvia tahtoo, muuten mittasuhteet vääristyvät.

Iloinen yllätys.. Tuolla treeneissä kaksi eri kasvattajaa kokeili Rommin kiveksiä ja nyt molemmat tuntuvat! Toinen on pienempi ja ihan isomman kiveksen vieressä, mutta se on kuulemma normaalia, jos toinen kives on laskeutunut vähän jäljessä. Sen pitäisi kasvaa aivan normaalisti. Todella ihana juttu! Nyt sitten mahdollinen leikkaus on helpompi ja voimme jopa käydä näyttelyissä. Kuitenkin koko ajan mietin, että entä jos se vetää sen kiveksen takaisin sisään.. Noh se on sen ajan murhe, se kives on kuitenkin olemassa!

Varoitus. Nyt tulee purkautumista eräästä lemmikkiliikkeestä. Pyörsin sitten sanani ja menimme uudestaan S:n kanssa meidän läheiseen liikkeeseen. Tarkoitus oli ostaa Rommille uusi panta, kun vanha on jäämässä pieneksi ja pentupaketin panta on vieläkin liian iso.

Ensinnäkin emme taaskaan saaneet palvelua, maksaessakin palvelu oli todella tympeää. Tuntui kuin naiselle olisi ollut aivan sama, että ostammeko tavarat siitä liikkeestä vai muualta. Pantavalikoima oli surkeaa, ei mitään kunnollista pantaa tahtonut löytää, ostimme kuitenkin yhdenlaisen pannan, se on vielä tällä hetkellä vähän iso, mutta kohta jo sopiva.

Suurin ärsytyksen aihe oli kuitenkin se, että olin aiemmin ostanut jäsenkortin ketjun kauppaan ja heti maksanut sen tarvittavan 5 euron suorituksen. No nyt sitten maksaessa selvisi, että se on liikekohtainen! Ajammepa sitten toiselle paikkakunnalle käymään ko. kaupassa, josta kortin ostin. Ja kaikkein raivostuttavinta on se, että se keneltä kortin ostimme, ei maininnut mitään tuosta liikekohtaisuudesta.

Ehkä tämä on vähän oma moka, olisin voinut kysyä tai katsoa ketjun nettisivuilta, mutta en siltikään ymmärrä, että mikä logiikka tuossa on. Kyseessä on kuitenkin koko maan kattava ketju ja ihmiset liikkuvat paljon, joten totta kai silloin olisi järkevämpää olla sellainen kortti, joka sopii kaikkiin liikkeisiin.

No varmisti vain se, että emme enää ikinä käy ainakaan tuossa lähilemmikkikaupassa. Vastaisuudessa käymme vain Mustissa ja Mirrissä, jossa on todella ihana palvelu, hyvät valikoimat ja erittäin mukavat myyjät.

Rommi kasvaa vauhdilla ja nyt pitäisi ruveta opettamaan sille uusia juttuja. Täytyypä kaivaa tuo Kaimion kirja esiin ja katsoa sieltä tuota vieraiden tervehtimistä. Huomenna mennään Hämeen shelttin treeneihin katselemaan homman kulkua ja opettelemaan uutta.

Eilen Hämeen sheltit järjestivät retken  Pälkäneen upeille harjumaisemille ja me lähdettiin myös mukaan. Mielettömän hauskaa oli. Rommi oli aivan innoissaan, kun oli niin paljon kavereita, joiden kanssa leikkiä ja riehua. Reissu oli jotain viitisen kilometriä ja hyvin poika jaksoi, tosin loppua kohden alkoi jo hieman väsy tulla. Kotona sitten nukuttiinkin iltaan asti. Jaksoi sitten Rommi yöllä vähän touhuta… Itse en kuvia erinäisistä sattumuksista johtuen ottanut, mutta onneksi siellä oli erittäin taitava kuvien ottaja. Kuvia voi katsella täällä. Meidänkin pieni riivö on muutamiin kuviin päässyt.

Retkellä oli oikeastaan aika monta täkäläistä shelttikasvattajaa, joten Rommin korvien uudelleen liimauskin järjestyy helposti heidän avulla. Muutenkin oli kiva saada kommentteja pojasta, korvien asentoa kehuttiin, samoin avointa ja reipasta luonnetta. Kaikin puolin lupaava pentu. Kokoakin vähän arvailtiin ja tuskin kasvaa ylisuureksi, mutta shelttien suhteenhan tuo koko on aina niin arpapeliä. Pallin puuttumiseen vain todettiin, että voi se sieltä vielä tulla, vuoden ikään asti on toivoa. Mutta tuli se tai ei, niin sillä ei ole meillä väliä.

Enpä saanut kuvia laitettua tuonne kasvu-sivulle viikonlopun aikana. Ehkä tässä nyt tämän viikon aikana, ainakin yritys on kova. Rommin silmä on jo paljon parempi, vielä torstaihin asti on tippoja laitettava. Onneksi S on jo kotona, niin sujuu paljon helpommin niiden laitto. Ei tarvitse taistella niin paljoa.