Emmehän me siihen syyllistytä, että me Rommia hemmottelisimme. Muuten vain poika lepää tietokone pöydällä minun käteni päällä, kun yritän opiskella.

Kannattaa seurata tuota uutta sivuilla lootaa sivupalkissa. Tarkoitus olisi nyt laittaa kuvien osalta tuo kasvu-sivu ajan tasalle. Pitää vain vähän kaivella sopivia kuvia sitä varten. Tässä tämän viikonlopun aikana se sivu tulee kyllä kuvitettua.

Silmä alkaa tuntua jo paremmalta, Rommi ei sitä enää hankaa ja ei se edes näytä punoittavankaan. Hyvä juttu. Mä pelkäsin, että jos siinä silmässä olisi jotain pahempaa vikaa, mutta onneksi ei ollut.

Eipä tuosta koirasta näe, että se olisi saanut rokotteet eilen. On se vähän rauhallisempi, mutta kyllä sillä vielä on virtaa. Aika useinhan rokotteiden jälkeen koira saattaa olla päivän pari vähän väsyneempi. On tuo siis vähän rauhallisempi, ei rieku, mutta eipä eroa juuri huomaa. Olen kyllä tyytyväinen, että Rommilla on vähän rauhallisempi päivä tänään, saan tehdä yhtä esseetä.

Viikonlopulle on vähän suunnitelmia, toivottavasti ne toteutuvat. Riippuu ihan siitä, miten S jaksaa. Toivon ainakin kovasti, että päästäisiin häppeningiin.. Peukut siis pystyyn. Tarkoitus olisi lähteä Hämeen shelttien kevätretkelle Pälkäneelle. Katsotaan nyt mikä on olo, mutta mieli tekisi lähteä.

Rommilla on silmätulehdus. Oikein kiva. Oon yksin kotona tän viikon ja koko ensi viikon, S tulee vain viikonlopuksi kotiin. Tuolle yliaktiiviselle riiviölle on varmana todella mukavaa yrittää laittaa tippoja/tahnaa silmään kahdesti päivässä. Noh pitää vain harjoitella ja totuttaa poikaa siihen asentoon ennen kuin oikeasti laitta aineen.

Rommi eilen leikki niin innoissaan Funnyn ja Nellin kanssa eilen pihalla, että varmaan siinä sai jotain pientä silmäänsä. Huomasin silmän oireilun jo eilen illalla, mutta mihinkäs sitä lähdet kortittomana ja autottomana ajamaan päivystykseen? Aamulla silmä ei ollut niin paha, mutta päätin kuitenkin yrittää saada aikaa jo tälle päivälle enkä odottaa perjantaille, jolloin oli varattu aika rokotuksiin.

Onneksi sain ajan iltapäivälle ja päästiin silmää hoitamaan. Silmässä ei näkynyt mitään, varmaan oli lähtenyt vuodon mukana pois eilen, mutta sidekalvontulehdus siellä oli. Ei onneksi mitään ylimääräisiä ripsiä tai muuta inhottavaa. Sekin oli todella kiva juttu, että lääkäri pisti vahvistusrokotuksen + rabieksen jo tänään, ei tarvitse perjantaina mennä uudestaan. Nyt sitten pitää parisen viikkoa odotella ja lähteä sitten koirapuistoon katselemaan ja ihmettelemään maailman menoa.

Taitaa käydä niin, että meidän osalta haaveet näytelmistä saavat jäädä. Toinen kives on vieläkin matkoilla tiellä tietämättömillä eikä lääkäri kovin suuria toiveita antanut kiveksen laskeutumiselle. Mihinkään poppaskonsteihin ei ruveta, koska tämä oli tiedossa jo silloin, kun kasvattajalta pennuista kyseltiin. Mitään väliähän näyttelyillä ei muuten ole, mutta olisihan se kiva saada “ammatti-ihmisen” mielipide Rommista. Onneksi on mätsit ja erilaiset muut epäviralliset näyttelyt. Ehkä sitten tulevaisuudessa mahdollisen toisen koiran kanssa…

Olin tänä aamuna Rommin kanssa ulkona ja kamera oli tietysti mukana. Paras kuva on tässä. Lisää kuvia tulee galleriaan, kun joudan ne sinne laittamaan. Pitäisi tuo sekamelska järjestää siellä.. Kun vain tässä joutaa.

Poistelin vähän sivupalkeista juttuja, niin pitää jotain pientä tänne kirjoitella ettei tule turha haamupäivitys, jos olette blogini tilannut blogilistalta.

Rommi kasvaa ja vahvistuu koko ajan. Eilen nähtiin Saaga ja Rommi nautti niin kamalasti Saagan kanssa leikkimisestä. Oli hauskaa seurailla koirien touhuja ja leikkejä. Pitää vain saada pojalle enemmän koiraseuraa, Rommi kun niin kovasti tykkää tutustua ja leikkiä muiden koirien kanssa.

Niin… Vihdoinkin se tapahtui, se ihme, jota on kauan odotettu. Rommi teki kakat ulos! Jeee! Rommi on tähän asti pantannut sitkeästi kakkoja sisälle, pissat tulee ulos satunnaisesti. Tänään sitten ensimmäistä kertaa Rommi teki kakat pihalle. Arvatkaa olenko onnellinen, nyt tuosta on hyvä jatkaa.

Tosin olisi Rommi tai minä voinut vähän paremmin sen kakkapaikan valita.. Ette usko mihin tämä jätkä päättää kasansa vääntää.. Keskelle suojatietä! Siinä sitten oli hetken aikaa helisemistä, että miten kehua Rommia ylitsevuotavasti ja toisaalta varoa autoja ja sitten vielä siivota kasa pois. Jatketaan vielä, että kesken väännön ja siivouksen näin, että auto on tulossa. Onneksi S oli mukana ja hän sai napattua kakan nopeasti pussiin. Saatiin silti vähän kyrsiintynyt katse autoilijalta. Tosin veikkaan, että vielä kettuuntuneempi se kuski olisi ollut, jos emme olisi kasaa poimineet pois ja hän olisi sen päältä ajanut..

Lisäilin tuonne galleriaan uusia kuvia Rommista. Niitä on paljon enemmänkin, pitää vähän käydä niitä lävitse ja valita sopivat kuvat tuonne kasvusivulle. Poika on kasvanut niin paljon, sen huomaa, kun vertaa ihan ensimmäisiä kuvia ja nyt otettuja kuvia.

Rommi Keski-Suomessa

Tässä on nyt vähän ollut kiirettä, ei ole joutanut eikä jaksanut päivitellä kumpaakaan blogia. Nytkin on hieman hektistä: yritän kirjoittaa tätä, yhtä luentopäiväkirjaa ja vahtia Rommia. S lähti peli-iltaan. Onneksi Rommi on nyt aika rauhallinen, leikkii itsekseen. Tosin juuri tämän sanottuani Rommi alkoi haukkua. Se turhautuu aika nopeasti, jos emme huomioi poikaa silloin kuin tämä niin haluaisi.

Nyt pitäisi keksiä uutta opetettavaa pojalle. Istu ja maahan sujuu loistavasti, ryömiminenkin yleisesti ottaen, mutta Rommi innostuu siitä niin kamalasti, että homma välillä menee vähän mönkään eli poika hyppää jalkojen ylitse. Pitää tuota tilannetta vähän rauhoittaa. Ohittamista olisi hyvä myös treenata lisää ja melkeinpä silloin pitää olla jotain tavallista nappua parempaa namia mukana.

Meille kävi todella kurjasti tuossa perjantaina. Olimme pojan kanssa käyneet vähän saattamassa S:a kaupunkiin päin ja olimme juuri tulossa kotiin, kun ihan yllättäen saksanpaimenkoira tulee päälle. Me molemmat säikähdettiin kamalasti, onneksi koiran omistaja haki niskavilloista vetäen sakunsa pois. Rommiin ei käynyt kuinkaan fyysisesti, mutta saa nähdä tuliko pojalle siitä traumoja. Ei se ainakaan muita isoja koiria ole vielä vierastanut, mutta hieman se hirvittää, että alkaako Rommi pelkäämään saksanpaimenkoiria. Harmittavaa, että tällaista käy, me ollaan niin panostettu tuohon, että Rommi näkisi ja tapaisi erilaisia koiria ja siitä tulisi sosiaalinen koira. Toivotaan nyt ettei se tuohon nyt kaatuisi.

Enpä ole tännekään joutanut mitään kirjoittelemaan tai kuvia laittelemaan. On ollut niin paljon kiireitä, että oksat pois. Tämäkin on vain ihan pikainen päivitys.

Viikonloppuna kävisimme Keski-Suomessa vanhempieni luona. Lauantaina minulla oli kaverini polttarit, joten se oli yksi syy miksi lähdimme junalla Jyväskylään. Autohan meillä hajosi. Voin sanoa, että oli todella inhottavaa vaihtaa bussiin Jämässä koiran kanssa. Vaikka se oli taattu, että pääsemme bussilla Jyväskylään Rommin kanssa, niin ihmiset kyräilivät meitä bussissa. Supisivat vain keskenään, että emme voi tulla bussiin, koska on allergisia. No minä sitten kysyin suoraan supisijoilta, että oletteko allergisia. Olisimme tietenkin vaihtaneet bussia, mutta ei, nämä ihmiset eivät voineet vastata kysymykseeni. Pariin kertaan tuota kysyin, mutta kun kukaan ei vastannut, niin painuimme pojan kanssa bussin takapenkille (ihanaa minulle, kun kärsin matkapahoinvoinnista joskus). Ärsyttävää, kun ihmiset eivät voi vastata kysymykseen vaan kyräilevät keskenään.

Matka meni ihan hyvin, vaikka Rommi ei ole boksissaan ollut sitten hakumatkan. Aluksi se vähän vikisi ja ei meinannut rauhoittua, mutta aika nopeasti poika kuitenkin rauhoittui ja oli nätisti boksissaan, linkissä se sitten nukkuikin koko matkan. Porukoiden koiriinkin Rommi suhtautui omalla rakastavalla tavallaan, Noppea ja Lili vain eivät tahtoneet jaksaa poitsun leikkiyrityksiä, joten katsoimme parhaaksi pitää koirat vähän kauempina toisistaan.

Käväisimme myös Jasminen luona. Pakko se on kai myöntää, että vuoden päästä pitää alkaa harkita toisen koiran ottamista, niin onneessan Rommi oli toisista shelteistä. Pojan korvat liimattiin myös, oikea oli sen verta keventynyt, joten liimaus oli paikallaan. Muutenkin oli kiva käydä ja jutella asioista. En voi kuin kiittää onnea, että löysimme näin hyvät kasvattajat.

Tänään käytiin taas riehumassa Riinan kanssa. Muutamia kuvia tulikin otettua, mutta en ole vielä niitä kerennyt siirtämään koneelle. Ehkä jossain vaiheessa, on vain aika hektiset pari viikkoa tiedossa.

Rommin harrastusten suhteen on vaikka mitä suunnitelmia. Näyttelyt kyllä kiinnostaisivat, mutta niihin ei vielä ainakaan päästä: Rommiltahan puuttuu vielä toinen kives. Mätseissä nyt ainakin käydään, kun saadaan rokotukset kuntoon. Muutenkin näyttelyt ovat vähän kysymysmerkki, kun ei tuosta koosta ja muusta kehityksestä osaa vielä mitään sanoa. Sheltit kun ovat vähän ongelmallinen rotu näyttelyjen suhteen. Koko voi vaihdella pienestä suureen ja korvien asentokin vaikuttaa näyttelymenestykseen. Ainakin tällä hetkellä Rommi on hyvin lupaava, odotamme vain sitä kivestä ;)

Toko myös kiinnostaisi ainakin sen verta, että perusjutut saisi hanskaa. En sitten tiedä, että riittääkö Rommilla maltti tokoon. Rommi tuntuu olevan enemmänkin sellainen luonne, joka menee eikä meinaa. Agility voisi olla tälle jätkälle mitä sopivin laji. Katsotaan miten poika kehittyy, mutta ainakin kokeillaan tokoa, eihän sitä tiedä, jos itse - ja Rommi - innostuisi tokosta kunnolla. Yleensäkin kilpailemisen suhteen olemme vähän sillä kannalla, että mennään niihin, jos siltä tuntuu. Kaikilla pitää olla hauska, joten emme paineita sen suhteen ota.

Rommi osaa jo hyvin istua erinäisissä paikoissa. Tästä taidosta on jo hyötyä, kun voi liikennevaloihissa käskeä poikaa istumaan tai kaupan pihassa myös. Maahanmenokin sujuu aika hyvin, vaikka vielä vähän tuppaa tulemaan virheitä. Pitää vain treenata tuota ja kun homma alkaa sujua, niin häivyttää käsiliikettä pois. S on myös opettanut Rommia ryömimään polvien alta. Rommi keksi homman itse ja S sitten alkoi sitä aktiivisesti opettaa. Ryömiminen jalkojen alta onkin yksi Rommin mielipuuhista ulkona. Sitä se tekisi kuinka monta kertaa. Yksinolokin alkaa sujua: Rommi kestää olla aitauksessa, kun me olemme kauempana ja myös sen, että poistumme näkyvistä hetkeksi. Nyt vain lisätään poissaolo aikaa pikkuhiljaa.

Ensimmäiset rokotukset ovat nyt takana. Olen niin ylpeä pojasta. Lääkärireissu meni todella hyvin, ja vaikka emme päässeet heti lääkärin luo, niin Rommi jaksoi odottaa nätisti. Mitään sivuvaikutuksia ei Rommille tullut, mitä nyt oli hieman väsyneempi kuin aiemmin.

Maanantaina Rommi tapaa taas Riinan ja viikonloppuna sitten käydään kasvattajan luona moikkaamassa shelttikavereita. Pitää alkaa miettimään jotain koirakouluakin, jos kesällä menisi joitain kursseja, olisi ihan kiva päästä jonnekin poitsun kanssa. Rommi on todella fiksu koira: poika oppi todella nopeasti istumaan ja nyt harjoitellaan maahan käskyä. Istuminen sujuu jo todella hyvin, jopa liikennevaloissa. Maahankin alkaa sujua, hitaasti mutta varmasti. Luoksetuleminen on todella hyvä, vaikka viime aikoina poika on hieman menettänyt korviaan. Kutsumme Rommia aina luokse ja palkkaamme, ikinä emme ota kiinni kutsumisen jälkeen, ettei sitten ala kuvitella luoksetuleminen tietää kiinni joutumista.

Hirveä into olisi poikaa alkaa kouluttamaan ja sen takia toivonkin, että löytäisimme sopivan alkeiskurssin, jossa tulisi näitä perusjuttuja sitten hyvin opetettua alusta lähtien. Saisi sitten hyvän pohjan muille harrastuksille.