Kaikki on nyt valmista. Johdot ovat pistetty piiloon, samoin kaikki muu mahdollisesti vaarallinen, kompostikehikkoa on ostettu ja alueen rajaaminen on viittä vaille valmis. Tarvikkeita on hamstrattu, kirjoja luettu ja kuvia katseltu. Ylihuomenna haemme Rommin kotiin. Aika on mennyt toisaalta hyvin nopeasti, mutta myös valitettavan hitaasti. Vaikea uskoa, että olemme koiranomistajia ja että Rommi tulee kotiin vihdoin lähes vuoden odotuksen jälkeen.

Tältäkö se tuntuu, kun odottaa vauvan syntymistä? Kysymyksiä, epäilyksiä, iloa, onnea, epävarmuutta, pelkoa ja jännitystä.  Aika monia tunteita on tullut käytä läpi etenkin tämän ja viime viikon aikana. Kuitenkin päällimmäisenä on luottamus siihen, että kyllä tämä tästä, kyllä me osaamme ja pystymme kasvattamaan Rommista kunnon koiran. Ennen kaikkea luottamus siihen, että tämä on oikein: kaikin puolin olo on hyvä ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Meidän poika tulee vihdoin kotiin.