Kiitos kaikille kommenteista. Anteeksi Laura, tulin sählänneeksi ja poistaneeksi kommenttisi enkä sitä taida enää saada palautettua. Ketuttaa, mutta minkäs teet. Ensi kerralla olen tarkempi.

Rommi kasvaa ja vahvistuu koko ajan, sitä omaa luonnettakin alkaa näkyä entistä enemmän. Vielä välillä iskee huoli siitä, että osaammeko kouluttaa pojasta oikeasti hyvinkäyttäytyvän koiran, samoin hirveä huoli siitä, että teemmkö kaiken oikein ja voiko Rommi hyvin. Taidamme käydä samoja tunteita lävitse kuin tuoreet vanhemmat lastensa kohdalla. Mitää enempää en tahdo kuin sen, että Rommilla on kaikki hyvin ja se on onnellinen.

Tänään käytiin taas keskustasta, kun mulla oli näöntarkastus (ihanaa rahanmenoa: 270 euroa uusista laseista ja pokista). S meni Rommin kanssa Koskipuistoon, jossa poika tykkäsi kyllä olla. Pissasikin hienosti ulos! Reissu oli kyllä sen verta väsyttävä pojalle, että nukkui kotiin päästyä hyvän aikaa.

Viiden aikaan mentiin sitten takapihalle, jonne tuli Funny-cavalier ja Nelli-beagle. Vähän myöhemmin tuli myös scheppendoes Saaga. Saagaa Rommi vielä vähän aristelee, kun Saaga on hirveän innokas ja aika raisu leikkijä. Pikkuhiljaa poitsu kuitenkin alkaa uskaltaa Saagaakin kanssa leikkiä, vaikka vielä vähän alistuukin.

Huomenna olisi taas pentutunti, mutta taidamme jättää nyt väliini. Itse olen aika väsynyt ja kiireinen opintojen kanssa, joten en ainakaan itse jaksa lähteä, jos sitten S menisi pojan kanssa. Katsoo nyt, voihan se mieli muuttua aamusta. Ehkä suurempi syy on se, että en oikein pidä tuosta ryhmän vetäjästä. En tiedä, että haluanko maksaa tunnista 8 euroa, jos en edes pitä vetäjästä.. Pitää alkaa katsella, jos menisi muualla sitten ihan rokotusten jälkeen muunlaisia kursseja. Tulisi vain se auto, niin helpottaisi paljon: voisi vähän laajemmaltakin alueelta niitä koulutusryhmiä katsella.

Tänään käytiin Rommin kanssa Sorsapuistossa. Bussilla mentiin, jotta poika tottuisi siihenkin matkustusmuotoon. Turhaa pelkäsin paikallisliikenteen kuskeja, mitään ongelmia ei ollut ja matka meni jouhevasti. Rommikin oli niin kiltisti ja käveli nätisti hihnassa. Olin todella ylpeä pojasta.

Sorsussa olikin paljon koiria, kaikkein ihmeellisimpänä oli leonberginkoira. Rommi ei ole aiemmin niin isoa koiraa nähnytkään. Se on tosi mielenkiintoista, että miten koiranpentu saa ihmiset tulemaan juttelemaan ja rapsuttelemaan pentua. Se on oikeastaan hyvin miellyttävää, tykkään jutella ihmisten kanssa. Sitä ei ikinä tiedä koska tapaa jonkun todella mielenkiintoisen ihmisen.

Eilen Rommilla oli vielä kivempaa, kun oli samankokoista leikkikaveria. Kaveri tuli käymään kahden pienen perhoskoiransa kanssa. Rommi oli aivan onnessaan, kun oli leikkikaveri, jonka kanssa pystyi painimaan hyvin. Jätkä riehui koko ajan ihan tosissaan ja olikin sitten illasta aivan sippi. Rommi ei ole niin paininut Funnyn tai Riinan kanssa: kokoero on kuitenkin sitten niin iso.

Kaikkea Rommi on jo kerennyt nähdä, uusin ihmetyksen aihe oli leskenlehti.. Jota tietenkin piti päästä maistamaan =D Koira pistää mitä tahansa suuhun, jos vain on mahdollista. Onhan se ihan ymmärrettävää, suullahan poika tunnustelee kaikkea, on se kuitenkin rasittavaa, kun joutuu vahtimaan todella tarkkaan mitä Rommi tekee. Lisää kuvia on galleriassa, linkki sivupalkissa.

Tänään Rommin tiedot olivat tulleet Koiranet:iin. Linkki löytyy Rommin oman sivun alta. Nyt vain odotetaan, että rekisteripaperit tulevat meille asti.

Eilen pojalla oli rankka päivä. Aamu touhuttiin kotona ja ulkona ja sitten illasta mentiin Hakametsän parkkipaikalla olevaan Koirakoulu Pikkuhukan vauvaryhmään. Rommi oli hetken kyllä ihan ihmeissään, kun vastassa olikin heti pari alaskanmalamuttia. Siinä taas huomasin kuinka pieni Rommi on: nuo pennut näyttivät aivan valtavilta karhuilta Rommiin verrattuna! Muitakin koiria siellä oli, noutajia muutamakin, omaa silmää miellyttävä schapendoes ja 9 viikon ikäinen joku portugalin karkeakarvainen joku, en enää muista rotua, mutta todella suloinen pentu se oli.

Mitä koulussa tehtiin.. Noh heti aloitettiin ohitusharjoituksista ja ne menivät hyvin, Rommihan on sellainen syöppö, että namit kiinnostavat enemmän kuin muut. Luoksetulossa Rommi loisti jälleen kerran. Sitten kouluttaja heilutteli mm. sateenvarjoa ja jännä äänistä lelua koirien edessä. Irti -käskyäkin vähän opeteltiin, mutta Rommi ei oikein paperista innostunut, mutta muovipussi kiinnostikin sen verta, että sen viitsi suuhunsa ottaa. Sitten kouluttaja heilutteli pitkää keppiä ja matki silllä harjaa. Siinä vaiheessa Rommi alkoi jo käydä aika kierroksilla eikä enää tahtonut jaksaa keskittyä. Olisi pitänyt päästä leikkimään toisten koirien kanssa. Tosin en yhtään ihmettele, että Rommi vähän alkoi ottaa kierroksia, olihan siinä vaiheessa intensiivistä koulutusta ollut melkein tunti. Lopuksi vielä kerran ohituksia ringissä ja sitten vielä pienen puukapulan yli kiipeämistä ja koulutus oli ohi.

Itselle jäi hyvä tunne tuosta ryhmästä. Onhan se parkkipaikka vähän hankala paikka, mutta toisaalta oppivathan sitten toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa. Ainoa ei niin miellyttävä asia on se, että kyseessä on non-stop -ryhmä ja koska Rommi on vasta tullut meille, eihän se vielä osaa mitään. Moni oli jo jonkin aikaa käynyt ryhmässä ja osasivat paremmin, joten välillä tuli itselle tunne, että me olemme vähän hidasteena, mutta pakko sitä on Romminkin päästä mukaan opettelemaan.

Voitte kuitenkin uskoa, että pojalla maistui uni hyvin illasta. Muutenkin ukon unirytmi alkaa muuttua meille miellyttävämpään suuntaan. Rommi herää kyllä viiden tietämiin, mutta pienen touhuamisen jälkeen se tulee takaisin omalle pedilleen, kun kutsun. Olen alkanut liittää kutsuun oma peti -sanoja, jotta poika oppisi tulemaan omalle paikalleen. Siitä on sitten toivottavasti hyötyä myöhemmin.

Sisäsiisteys edistyy. Vielä Rommi ei ole kakannut ulos, mutta pissoja tulee jo. Pitää tässä seuraavalla kerralla kokeilla sitä, että ottaa sanomalehden ulos ja laittaa sen maahan. Jos se sitten auttaisi poitsua tarpeiden tekemisessä. Vielä kaikki muu on kiinnostavampaa, esim. juosta meidän välissä ja nuuhkia maata.

Yksinolossakin on kai vähän edistytty. Rommi osaa jo nukkua yksin makuuhuoneessa jonkin aikaa (äsken n. 10 minuuttia), mutta sitten tulee katsomaan meitä. En tiedä miten poika reagoisi, jos me emme olisikaan nostamassa poikaa pois aitauksesta. Alkaisiko se itkeä vai mitä menisikö takaisin petiin. Ainakin aiemmin se on alkanut vikistä. Pitää ihan kokeilla.

Riina-collie kävi lauantaina Rommin kanssa riehumassa ja pojalla oli niin hauskaa. Ei itsekään voinut muuta kuin nauraa ja ihastella koirien keskinäistä touhuamista. Riinakin niin nätisti leikki Rommin kanssa, vaikka kyllähän Rommi välillä ulvahteli olevansa pieni ja viaton pentu. Ja seuraavassa hetkessä sitten alkoi komentaa Riinaa ihan tosissaan :D Lisää kuvia on galleriassa.

Olen niin ylpeä pojasta. Se tulee luokse kutsusta ulkonakin! Lauantaina testattiin, kun leikittiin ulkona Riinan kanssa. Rommi tulee ihan täysiä luokse, vaikka Riina haastoi leikkiin. Aivan mahtavaa! Olemme aina kutsuneet Rommia luokse tänne-käskyllä ja aina kehuneet poikaa kovasti, kun tulee luokse. Näköjään on vähän mennyt oppia perille. Yksinolo vielä tökkii, mutta eiköhän se siitä.. Toivottavasti =D Tässä on Rommin uusin söpistelykuva.

Paljon on tullut touhutta Rommin kanssa. Kuviakin on tullut otettua ja hieman olen jo siirrellyt niitä Photobucketiin. Mitäs kaikkea tässä on tullut tehtyä.. Noh.. Hyvinkin paljon. Tässä pientä briiffausta viikon tapahtumista. Torstaina Rommi joutui olemaan ensimmäistä kertaa yksin kaksi tuntia. Ainakaan vielä ei ole tullut valituksia naapureilta. Poika nukkui, kun lähdin, joten en tiedä, että vinkuiko herättyään. S kertoi, että Rommi oli ollut omassa pedissään ja kaikki oli ollut kunnossa, kun oli itse tullut kotiin.

Keskiviikkona naapurissa asuva Funny tuli käymään ja leikkimään Rommin kanssa. Tämän on aika hauska sattuma, että Funnyn kasvattaja on serkkuni. Ensi alkuun Rommi vähän vierasti Funnya, mutta nopeasti sitten alkoi leikit maistua. Jätkä painoi ihan täysillä koko ajan, reipi Funnya korvista, turkista, hyppi vasten ja haastoi leikkiin. Rommi onkin oikea kenguru, hyppii tasajalkaa, ylös alas lähes koko ajan. Koiruudet vetivät ihan mieletöntä rallia ympäri olohuonetta, keittiöön ja eteiseen, niin että paperit lensivät. Lisää kuvia on galleriassa.

Rommista on paljastunut pieni riehuja. Aina välillä ukko saa hepulikohtauksen ja juoksee keittiön ja olohuoneen ympäri, repii lehtiä, leluja, sanalla sanoen riehuu. Sitä on niin uskomattoman hauska seurata, ei voi tajuta miten paljon energiaa pienessä miehessä onkaan.

Joka päivä ollaan käyty ulkona ja tänään otettiin kamera mukaan. Rommi touhuaa ulkonakin aivan innoissaan, ei itse tahdo perässä pysyä. Tässä ovat parhaat kuvat Rommista, vaikea oli poikaa kuvata, kun koko ajan oli meno päällä. Ihmiset aivan sulavat nähdessään Rommin ja monet tulevatkin juttelemaan ja rapsuttamaan poikaa. Hyvä vaan, että erilaiset ihmiset juttelevat ja rapsuttelevat, ei sitten poika ala pelkäämään vieraita ihmisiä. Tänäänkin ihan innoissaan meni katselemaan rollaattoria ja sen kanssa liikkuvaa mummoa, joka oli itsekin haltioissaan poitsusta.

Tässä on nyt pari kuvaa Rommista 8 viikkoisena. Monia muitakin kuvia on otettu, mutta nämä ovat parhaita. Tarkoitus on tehdä oma kansio Rommille Photobuckettiin, kunhan tässä ehdin. Samoin tarkoitus on tehdä kasvutaulukko sivuille, kunhan vain keksin mikä olisi se paras ratkaisu toteuttaa se.. Tänään erittäin hatarasti mitattuna Rommi olisi 22 senttiä korkea, mutta tuo nyt voi olla hieman yläkanttiin. Pitää nyt yrittää opettaa poikaa, jotta se jaksaisi sen verta olla paikoillaan, että saisi seinään merkin oikeaan kohtaan.

Rommin lempilelu taitaa tosiaan olla tässä näkyvä leopardikuvioinen vinkulelu. Siitä pienen pojan hampaat saavat hyvin otteen ja sitä on kiva repiä. Rommi intoutuu aina leikkimään, kun vähänkin puristaa lelua. Tosin nyt alkaa jo kunnon vetolelutkin kiinnostamaan.

Valvotusti olemme antaneet Rommin jäystää luuta. Tässä kuvassa näkyy hyvin Rommin ihana pää. Se on todella kaunis ja ihanasti värittynyt. Kuvan vasen silmä vähän sinertää, joten saas nähdä, että tuleeko siitä sininen vai minkälainen väri siihen tulee.

Leikkien jälkeen maistuu aina uni. Tässä on Rommin tyylinäyte. Rommi nukkuu milloin missäkin, mutta jos istumme lattialla, niin kyllä poika syliin tahtoo tulla. Ei aina anneta nukkua sylissä, mutta joskus. Se on itsestäkin mukavaa, kun tuollainen pieni nyytti nukkuu sylissä.

Lisäilen tässä kuvia pikkuhiljaa, ehkä vähän myös filmiä, riippuen siitä miten saan tekniikan toimimaan. Akku on jo latautumassa, joten ahkerasti kameraa on käytetty.

Kirjoittelen tähän nyt jotain. Laitoin tuonne blogeja ja kotisivuja -aiheen alle linkin Rommin kasvattajan sivulle. Rommi on Bluemeadow’s kennelistä. Muiden kasvattajien nettisivuja löytyy sitten tuon Tunturisuden koiralinkkien kautta, myös tuolla koira-aiheisia linkkejä -otsikon alla.

Rommi on “petrannut” ja nyt tulee paperille hyvin tarpeet. Pantaankin on tullut hieman totuteltua ja samoin yksinolemiseen. Rommi on todella reipas pentu, joten näin aikaisin uskallettiin aloittaa yksinoloharjoitukset. Lähinnä kyse on ollut siitä, että olemme nostaneet Rommin aitaukseen ja antaneet olla siellä pienen hetken. Sitten olemme nostaneet poitsun pois. Huomenna sitten enemmän tätä, yksinolo on kuitenkin yksi tärkeimmistä taidoista, joita Rommille voimme opettaa. Toinen on sitten tänne-käsky. Sitäkin aloitellaan tässä pikkuhiljaa.

Rommi kotiutui eilen. S on pennun kanssa olohuoneessa, jotta voin kirjoittaa tämän merkinnän tänne. Haimme Rommin eilen Jyväskylästä ja alkuillasta olimme sitten kotona Tampereella.

Aamupäivän olin kuin tulisilla hiilillä. Ei millään meinannut uskoa, että poika tulee tänään kotiin. Kahdeksi sitten menimme Jasminen luo, hän haki Rommin Iisalmesta. Poika oli kuulemma koko matkan huutanut enemmän tai vähemmän, mutta todella nopeasti poitsu rentoutui Jasminen luona. Siinä sitten kirjoitettiin sopimukset, ihasteltiin pentua ja käytiin pentupakettia lävitse. Rommi on todella reipas pentu, ja veikkaankin, että jossain vaiheessa käydään tahtojen taistelua. Rommi on myös erittäin varhaiskypsä, se yritti astua käsiä =D

Junamatka taisi jännittää mua ja S:ä enemmän kuin Rommia. Poika nukkui koko matkan boksissaan, alun kakkaepisodin jälkeen tyytyväisenä. Tunneleita ei poika huomannut ollenkaan ja bussimatkakin sujui ongelmitta omassa boksissa. Enemmän vain omistajat jännittivät reissua.

Kotona Rommi oli hetken aikaa ihmeissään, mutta tottui tosi nopeasti. Yö meni ilman itkuja, vaikka sitten herättikin minut siihen, että piti päästä omasta pedistä pois tarpeille. Rommi ei vielä uskalla mennä pedistä itse pois, vaikka se ei ole korkea, kuljetusboksin alaosa, jossa on tyyny. Nyt olen itse vähän väsynyt, kun heräilin Rommin mukaan. Hyvin poika kuitenkin nukkui pedissään, yhden ainoan kerran jouduimme S:n kanssa siivoamaan löysät pois lattialta, kun Rommi oli maistelemassa niitä. Mä en voi ymmärtää, että miten noin pieni mies voi vääntää niin pahalle haisevia kasoja. Ah tätä koiran omistajan arkea.

Tämä päivä on menny mukavasti, Rommi herätti meidät kahdeksalta ja siitä lähtien ollaan oltu ylhäällä touhuamassa pojan kanssa. Rommi reippaus oikein ällistyttää, tuntuu, että se ei muista ollenkaan äitiään ja veljiään. Voihan olla, että itkut tulee tänä yönä tai sitten ne eivät tule ollenkaan. Tiedä häntää, mutta tällä hetkellä poika touhuaa innoissaan ympäri asuntoa aivan kuin olisi aina asunut täällä. Vain siitä, että poika hakeutuu lähelle nukkumaan, huomaa, että Rommi ei vielä ihan koe oloaan niin turvalliseksi kuin voisi. Mutta uskon, että Rommi tämän viikon aikana kotiutuu hyvin tänne meille.

Kaikki on nyt valmista. Johdot ovat pistetty piiloon, samoin kaikki muu mahdollisesti vaarallinen, kompostikehikkoa on ostettu ja alueen rajaaminen on viittä vaille valmis. Tarvikkeita on hamstrattu, kirjoja luettu ja kuvia katseltu. Ylihuomenna haemme Rommin kotiin. Aika on mennyt toisaalta hyvin nopeasti, mutta myös valitettavan hitaasti. Vaikea uskoa, että olemme koiranomistajia ja että Rommi tulee kotiin vihdoin lähes vuoden odotuksen jälkeen.

Tältäkö se tuntuu, kun odottaa vauvan syntymistä? Kysymyksiä, epäilyksiä, iloa, onnea, epävarmuutta, pelkoa ja jännitystä.  Aika monia tunteita on tullut käytä läpi etenkin tämän ja viime viikon aikana. Kuitenkin päällimmäisenä on luottamus siihen, että kyllä tämä tästä, kyllä me osaamme ja pystymme kasvattamaan Rommista kunnon koiran. Ennen kaikkea luottamus siihen, että tämä on oikein: kaikin puolin olo on hyvä ja sanoinkuvaamattoman onnellinen. Meidän poika tulee vihdoin kotiin.