Tänään Rommi veljineen kävi eläinlääkärissä. Meidän Rommi on kaikin puolin terve, myös silmät. Se on erittäin hyvä uutinen, cea on kuitenkin yleinen myös shelteillä. Ironista tosin, että Rommin veljillä on laskeutuneet kivekset, mutta meidän poitsulla ei ole. Toivotaan, että Rommi on vain vähän myöhässä tämän asian suhteen. Olisihan se helpompi, jos toista kivestä ei tarvitsisi kastraation yhteydessä kaivaa vatsaontelosta asti.

Kuitenkin pentujen pienen koon takia Rommi kotiutuu meille vasta viikon päästä. Hieman pidempi aika odotella, mutta pojan paras on kaikkein tärkein. Kyllä kasvattaja tietää mikä on tämän ikäiselle pennulle parasta ja häneen kyllä luotan erittäin paljon. Viikko ei paljoa paina odottamisessa, päättyyhän melkein vuoden mittainen odotus huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Kiitos Marjut kannustavista sanoistasi. Välillä vain tuntuu ihmeelliseltä ja hieman pelottavalta, että Rommi tulee aivan juuri. Kun asiat alkoivat edetä, niin ne etenivät todella nopeasti. On vaikea uskoa, että odotus on melkein ohitse.

Käytiin S:n kanssa lauantaina Tampereen kv-näyttelyssä. Kannatti ehdottomasti mennä linkillä, porukkaa oli ihan hirveästi. Hauskaa kyllä oli, ei siinä mitään. Shelttikehähän me mentiin katsomaan, tosin jouduttiin lähtemään ennen narttujen vuoroa. Harmi sinäänsä, mutta joku toinen kerta sitten. Oli kuitenkin upeaa nähdä hienoja koiria, esim. Fella (Grandgables a showy fellow, kennel Sunsweet) oli todella komean näköinen. Samoin silmääni miellytti Curre (Moorwood Caribbean Blue Lover, kennel Bumtsi Bum), sillä on kerta kaikkiaan upea merleväritys ja mahtava luonne.

Shoppailtuakin tuli: ostin harjan ja kamman Rommille, pentu kongin, pari palloa ja herkkunameja. Tänään ajattelin vielä käydä hakemassa jotain pientä lelua, mutta sitten varmana on näin aluksi ihan tarpeeksi. Luita pitäisi ostaa myös, mutta olen vain aika neuroottinen niiden suhteen. Meidän vanha, jo kuollut sekarotuinen uroskoira nuorena melkein tuhkehtui solmuluuhun, joten hieman pelottaa ostaa luita. Mustissa ja Mirrissä olisi tarkoitus käydä luita ostamassa ja uskoisin, että he osaavat suositella sopivia luita.

Rommi kotiutuu ihan pian. Uskomattoman nopeasti on aika mennyt. Aluksi ajattelin, että en millään malttaisi odottaa pojan tuloa, mutta aika kivuttomasti se on mennyt. Mielessä kiitää vaan tuhat ja yksi kysymystä: osaanko, pystynyko, entä jos pentu on vakavasti sairas jne. Sitten järjellä ajatellen huomaan, että ihan varmana me osaamme ja pystymme. Vakuutukset on keksitty sairastapauksia varten. Kun ei ole mahdollista ennustaa pennun sairastumista, sitä ei liiaksi kannata murehtia, se on arpapeliä. Joku koira sairastuu ja joku ei. Sitten sen kanssa on vain elettävä, jos sairas koira osuu meidän kohdalle.

Nyt se sitten varmistui. Me haetaan Rommi junalla. Vähän vaikeaa on lähteä hakeen koiraa autolla, jolla ei pääse neljääkymppiä kovempaa..

Meidän piti käydä tänään Biltemassa ostamassa kompostikehikkoa. Oltiin just tultu Hervannan valtaväylälle, kun auto vain sammui. Eikä vain kerran vaan kolmesti! Toisella kertaa minä työnsin autoa ihan paniikissa pois risteys/kiihdytysalueelta pois, kun oikealta takaa oli tulossa samalle kaistalle auto. Onneksi mitään ei sattunut ja pystyttiin körötteleen neljääkymppiä kotiin. Auto sammui joka kerta, kun vaihtoi kolmoselle. En sitten tiedä, että missä on vika, mutta onneksi ei tarvii tuon auton kanssa kauaa pelleillä. Joskus keväämmällä saamme S:n vanhempien vanhan auton.

Nyt sitten kun kuljetusboksi on ostettu, niin junamatka on muutenkin kätevä. Pääsen opiskelijana junalla halvalla ja on se nopeampikin kuin oma auto. Vähän vain jännittää se, miten Rommi tulee reagoimaan Jyväskylän ja Jämsän välissä oleviin kahdeksaan tunneliin.. Toivottavasti se ei panikoidu. Onko vinkkejä mitä ottaa huomioon junamatkalle ja etenkin koskien tunneleita?

Vielä kaksi pitkää viikkoa ennen kuin poika kotiutuu. Onneksi lauantaina nähdään kasvattajat taas, kun he tulevat näyttelyyn tänne. Odotan oikein innolla ja totta kai tullaan tuttuja moikkaamaan.

Se kesti sitten näin kauan, että ennätin ja jaksoin taas tänne kirjoitella. Tuntuu hieman tyhmältä kirjoitella vain hankinnoista ja tuntemuksista, koska Rommi kotiutuu vasta kuun lopulla.

Viime viikolla käytiin ostamassa kuljetuboksi pojalle. Sen pitäisi olla niin iso, että poika siihen aikuisena mahtuisi, vaikka kasvaisi hieman odotettua isommaksi. Kasvattaja tosin heitti arvion, että poitsu saattaa jäädä pienikokoiseksi, mutta shelttien kohdalla sitä ei ikinä tiedä. Samoin tuli ostettua kevyt nahkainen talutusremmi. Lukko oli mukavan vankka, vaikka pennulle sopivan kevyt. Boksista varmaan nappaan kuvan heti, kun olen muistikortin tyhjentänyt, se alkaa olla nimittäin hieman täynnä erilaisia kuvia.

En päässyt katsomaan shelttejä Aitoon erkkareihin, vaikka mieli teki. Olin silloin Keski-Suomessa askartelemassa siskoni kanssa. Onneksi lauantaina sitten menen yhdessä S:n kanssa Tampereen kv-näyttelyyn. Kasvattajakin tulee sinne. S:n reimuksi sheltti- ja colliekehät alkavat heti aamusta yhdeksältä ja kymmeneltä, ja tahdon olla ajoissa paikalla katselemassa, niin saamme herätä jo ennen seitsemää! Onneksi se on kuitenkin sen arvoista ja pääsee taas shelttejä katselemaan. Lisäksi näyttelypaikka on lähellä, joten bussilla pääsee helposti sinne.

Olipahan reissu. Viikonlopun aikana tuli ajettua noin 1000 kilometriä, mutta oli reissu sen arvoinen. Pennut ovat niin suloisia ja ihania. Olemme molemmat aivan myytyjä. Kasvattajan kanssa kemiat kohtasivat ja oli todella mukavaa. Pentueen emä on aivan ihana ja todella hyväluonteinen. Ei paremmasta nartusta olisi pentua voinut saada. Tässä on kuitenkin iso kuvapläjäys Rommista ja sisaruksista.