Tässä innostuin etsimään lisätietoa koiranpentujen kehityksestä. Löysin tällaisen sivuston. Hyvin mielenkiintoista luettavaa. Kyseessä on suomalainen huskyjen kasvattaja, jonka sivuilta tämän bongasin.

Tällä hetkellä, noin kohta kolmiviikkoisella Rommilla on jo silmät ja korvat auenneet. Kasvattaja kertoikin, että viime viikon lopulla silmät aukesivat. Mielenkiinnolla odotan, että minkä väriset silmät Rommi saa. Onkohan ne perinteiset ruskeat vai molemmat silmät siniset? Sheltit, joilla on eri väriset silmät, ovat myös hieman oudon näköisiä, verrattuna perinteisiin ruskeisiin, kestää hetki tottua eri pari silmiin.

Hampaatkin tuon ikäisellä pennulla tuntuvat, ainakin tuon linkin mukaan. Samoin jalkojen lihakset alkavat vahvistua. Rommi ja kumppanit eivät vielä ole juuri jaloilleen nousseet, mutta eipä siinä enää kauaa mene. Voi olla, että lauantaina meitä vastassa on sinisiä ja tricolor salamia ;)

Lisäruokaakin pennuille on jo annettu. Meidän Rommi on kaikkein isoin pentueesta. Hyvä vaan, että syö ja voi hyvin. Tosin hyvin mielenkiinnolla odotan, että minkähän kokoinen koiruus Rommista sitten kasvaa. Jääkö sallittuihin mittoihin vai huiteleeko ylitse? Sheltin kohdalla tuo koko on niin vaikea asia: kaksi pienikokoista koiraa voi saada ylisuuren pennun ja toisinpäin. Tosin ihan perusgenetiikan mukaan pentu, jolla on kookkaat vanhemmat, perii nämä geenit ja kasvaa itsekin kookkaaksi. Rakas Rommi on silti, jäi se sitten rotumääritelmän kokoiseksi tai kasvaisi siitä ylitse. Se on meidän ensimmäinen oma yhteinen koira.

Ensi viikolla on toivottavasti luvassa kuvasaastetta, kun lauantaina lähdemme huristelemaan siskoni luolta kohti kasvattajaa ja pentuja. Kolmen tunnin automatka edessä, mutta on tämä sen arvoinen.

Vähän tuossa päivittelin sivupalkkia, joten haamuilun estämiseksi, ajattelin jotain kirjoitella.

Toivottavasti ensi viikosta saan oikeasti kuvia tänne blogiin, kun käymme pentuja katsomassa. Pennut ovat silloin kolmiviikkoisia, joten eivät ole vain maitobaarissa olevia pötkylöitä. Toivottavasti jotain hyviä kuvia saisi otettua, tosin olen aika onneton tuon digikameran kanssa. En ymmärrä, että miten aina onnistunu saamaan heilahtaneita kuvia. Noh, onneksi S on vähän parempi kuvaaja kuin minä. Tätä ongelmaa ei ikinä ollut mun filmikameran kanssa. Pitäisiköhän siirtyä käyttämään sitä? ;)

Soitin tuossa pari päivää sitten kasvattajalle ja sovimme, että tulemme pentuja katsomaan maaliskuun alussa. Aivan ihanaa. Onneksi maaliskuussa on niin paljon tekemistä noin muutekin, ettei hirveästi jouda odottelemaan ja miettimään pennuntuloa, ainakaan koko aikaa. Pentu voi hyvin, kasvaa ja vahvistuu. Kuvia on kohta taas tulossa, niitä en valitettavasti tänne aio laittaa, koska kuvien oikeudethan eivät ole minulla.

Huomenna menemm S:n kanssa Ideaparkiin. Jospa siellä olisi Faunattaressa vähän parempi palvelu. Kuumemittarin kanssa on ollut vähän ongelmia, nimenomaan saatavuudessa. Yliopiston apteekki ei tiennyt tällaista mittaria kuin microlife vet temp. Osaisiko joku sanoa mistä tätä mittaria saisi tai jotain muuta mittaria, joka sopisi koiralle? Tuskinpa eläintarvikekaupasta kuumemittareita on.. Leluja olisi tarkoitus katsoa, vähän muitakin kuin vinkuleluja. Toivottavasti jotain löytyy, uskoisin, että löytyy.

Nyt kun vihdoin sain koiranpedin ja tarvikepussin valmiiksi, tahdoin tuoda niistä kuvat tännekin. Ei tuo peti nyt kummoinen ole, mutta pääasia, että on joku peti koiruudelle. Tarvikepussista olen sitävastoin aika ylpeä. Se onnistui yli odotusten. Tosin keskimmäinen nappi nyt meni vähän huonosti, mutta onneksi kaksi muuta pitävät.

Eilen kävin hakemassa nepparinapit keskustassa ja ostamassa tuon ihanan keltaisen kankaan tarvikepussia varten, kävimme S:n kanssa Mustissa ja Mirrissä. Aivan ihana kauppa ja todella ystävällinen myyjä. Ei nyt hirveästi ostettu, mutta katsottiin kuljetusboksin hintoja, luita ja leluja. Kynsisakset ostettiin ja tällainen iso köysilelu. Hieman huvittavaa, että ostettiin kissojen kysisakset, siis aivan ihanan pienet, ja sitten köysilelu on kunnon jumbo kokoa! Mutta on sitten valmiina joku lelu.

Mustissa ja Mirrissä oli myös aivan mahtava röhkivä sika kumilelu. Se oli aivan uskomattoman hauska. Ihan vitsillä sen voisi ostaa vaikka S:lle ;) Tosin vähän luulen, että S käy sen ostamassa koiruudelle. Se sika oli vielä ihan musta ja oikeasti sian näköinen, ei sellainen ylisöpöpinkkihärpäke, vaan kunnon karju. Kerrassaan huvittava lelu.

Nyt sen voin virallistaa. Meille tulee maaliskuun lopulla oikeasti koira. Kävimme tänään kasvattajaa tapaamassa ja äsken maksoin varausmaksun. Haave omasta koirasta on vihdoin toteutumassa. Aivan ihanaa! Oma pieni suloinen blue merle uros tassuttelee elämäämme pian. Parin viikon päästä pääsemme oikeasti katsomaan meidän pentuamme, nyt joudumme tyytymään kuviin.

Maanantaina pääsee sitten shoppailemaan tarvikkeita. Onneksi kasvattajan pentupaketti on kattava, joten hirveän paljon ei tarvitse mitään ostaa. Kompostikehikkoa, johtosuojia, purulelua ja lääkekaapin täyttö, niin olemme hyvällä alulla. Aivan ihanaa, tätä vaihetta olenkin odottanut; nyt ei tarvitse enää jännittää sitä, että saadaanko pentu. Nyt jännitetään hakumatkaa ja pennun kotiutumista.

Ainahan on monia mutkia matkassa, mutta pitää ajatella positiivisesti. Kaikki menee hyvin ja me saamme oman Rommimme maaliskuun lopulla. Ei ajatella niitä pahoja asioita.

Lasken oikeasti päiviä tuohon lauantaihin. Se on aika ratkaiseva päivä, koska uskon, että sen jälkeen tiedän, saammeko tältä kasvattajalta pennun vai ei. Toivotaan parasta.

Pikku hiljaa alan näitä sivuja kehittelemään. Mitään virallisia kotisivuja tuskin ikinä jaksan tehdä, mutta onneksi tänne blogiin on myös mahdollista tehdä sivuja, joten jotain voi tännekin laittaa. Muutenkin varmaan aiheita lisään tänne, esim. koulutus. En tiedä, että onko se niin kiinnostavaa muista, mutta jos noin kerran kuukaudessa ottaisin pennusta kuvia, niin näkisi sitten kehitystä. Itseäni tällainen “sarja” kiinnostaisi. Varmanan kuvasaastetta tulee ja paljon noin muutenkin, mutta tuossa kehityssarjassa olisi vähän muutakin ideaa.

Turkinhoitoväline vinkkejä olen saanut kivasti Puskaradion kautta. Kiitos vielä niistä. Pitää tässä sitten lähteä käymään Mustissa ja Mirrissä ja katsella, josko niitä tarvikkeita saisi sieltä. Ainakin joku näin vinkkasi. Hyvä sitä on jo etukäteen kartoittaa mitä kaikkea tarvitsee ja mistä niitä saa.

Tänään päätimme käydä autolla ostoksilla vähän kauemmassa supermarketissa. Samalla oli tarkoitus käydä katselemassa viereisestä lemmikkiliikkeestä koiratavaroita, ja ehkä ostaakin jotain.  Ruokaostokset sujuivat todella nopeasti ja lemmikkiliikkeeseen menimme jo kymmenen jälkeen.

Tämä on tosiaan meitä lähin lemmikkieläin ja -tarvikeliike, joten tahdoin ihan käydä katsomassa minkälaisesta paikasta on kyse. Ostimme ruoka- ja juomakipot telineellä. Ovat ihan ruostumatonta metallia, joten pitäisi olla hyvät. Lelutkin houkutteli, kun siellä oli tarjouksessa vinkulelun tyyppisiä leluja, mutta en nyt kuitenkaan viitsinyt niitä ostaa. Lähempänä sitten. Noin yleisesti aika vähän oli koirakamaa, enemmän oli tavaroita kissoille. Mutta ihan kivasti oli sitten leluja ja puruluita jne, mutta esim. koiranruokaa oli vähemmän tarjolla kuin kissanruokia.

Palveluun petyin ja pahasti. Me olimme ainoat asiakkaat ja myyjä näki meidän tulevan ja kuuli meidän keskustelevan hyllyjen välissä siitä, mikä olisi sopiva kippo. Kertaakaan myyjä ei voinut huikata, että tarvitaanko apua tai kuinka hän voisi auttaa. Itse ostotilanteessa myyjä oli myös tympeä. Sanoin vain S:lle, että tuskinpa tuon liikkeen vakioasiakkaiksi alamme. Onneksi keskustassa on Musti ja Mirri, jonne ajattelin mennä tässä jossain vaiheessa.

Ymmärrän kyllä, että etenkin lemmikkiliikkeissä käy ihmisiä vain katselemassa eläimiä ja pällistelemässä eivätkä osta mitään, mutta kuitenkin minun mielestä tuollaisessa tilanteessa myyjän pitäisi tarjota apuaan. Etenkin tällaisissa erikoisliikkeissä toivon myyjältä oma-aloitteellisuutta tarjota apuaan ettei minun asiakkaan tarvitsisi mennä kerjäämään myyjän huomiota. Varmana siihen tympääntyy koko ajan kuulla, että toinen on vain katselemassa, mutta silti minun mielestä myyjän tulisi niellä se ja tarjota apuaan asiakkaille.

Ei pitäisi käydä lemmikkiliikkeissä ennen kuin on koira. Kävimme perjantaina S:n kanssa kaupungilla hoitelemassa asioita ja siinä sivussa poikettiin yhteen lemmikkiliikkeeseen. Jotain muutosta on tapahtunut. Aiemmin meni katselemaan akvaariokaloja (tahtoisin akvaarion, mutta se ei tähän asuntoon mahdu), mutta nyt menin suoraan remmi-, kaulapanta- ja muu koirasälä hyllylle. Mitään ei kyllä ostettu, sanon sen heti.

Siinä sitten hyvän aikaa katseltiin erilaisia remmejä ja pantoja, ja mietittiin mikä olisi sellainen sopiva ensimmäinen panta ja remmi mahdolliselle hakumatkalle. Jos hakumatka on satoja kilometrejä, tahdon ehdottomasti jonkun pannan ja remmin pennulle. Vaikka pentu kuinka olisi aluksi jaloissa kiinni, en tahdo ottaa sitä riskiä, että pysähdyspaikalla se juokseekin auton alle. Panta ja remmi ovat aivan ehdottomatta, kun koiruus haetaan.

Ensi viikolla sitten kasvattajaa tapamaan. Jännittää kovasti. Mitään en kyllä ole heistä kuullut. En yhtään tiedä mitä on syntynyt, minkä värisiä ja kuinka paljon. Noh kyllä se sitten tapaamisessa selviää, mutta silti vähän hermostuttaa. Ymmärrettävästi varmana on hulinaa ja kiirettä, kun pitää töissä käydä ja pentuja hoidella. Mutta toivottavasti sitten voidaan pian oikeasti alkaa ostelemaan tarvikkeita pentua varten ja valmistaa kotia pennun tuloon. Johtoja pitää suojata jollain ja ostaa kompostikehikoita myös.

Ensi viikolla toivottavasti näihin aikoihin lähdemme ajelemaan vanhempieni luo Keski-Suomeen. Tapaamme siellä sitten lauantaina kasvattajan. Jo nyt ajatus saa vatsan pohjan kipristelemään. Sinäänsä huvittavaa, että vieläkin jännitän kasvattajan tapaamista, koska kuitenkin olemme jo muita tavanneet.

Varovaisen toiveikas olen tämän kasvattajan kohdalla. Hän on meille sähköpostissa sanonut, että vaikutamme hyvältä ostajaehdokkaalta. Eihän tämä mitään takaa, mutta antaa hieman luottamusta siihen, että koiran saamme jossain vaiheessa. Hyvää kannattaa odottaa eikö vaan?

Hirveä odotus on koko ajan päällä. Onneksi opiskelut ja kihlajaiskahvien järjestäminen ovat pitäneet niin kiireisinä, etten ihan koko ajan ole ollut netin äärellä odottelemassa sähköpostiin tietoa pentujen syntymästä. Tällä viikolla ja ensi viikolla pitäisi yhdelle kasvattajalle syntyä kaksi pentuetta, joista toivottavasti saisimme ostaa pennun.  Elämme siis jännittäviä aikoja.

Parin viikon päästä lähdetään tapaamaan ko. kasvattajaa kotiseuduille ja sitten sen jälkeen oikeastaan selviää, että haluavatko he oikeasti meille myydä pennun vai ei. Kovin mielellämme heiltä ostaisimme, ainakin yhdistelmät ovat todella kiinnostavia. Olemme mieheni kanssa puhuneet, että jos kasvattaja haluaa myydä meille, niin lähdemme sitten maaliskuun alussa käymään pentuja ja pentujen emiä tapaamaan Itä-Suomeen.

Shelttien kohdalla on niin, että kasvattajat voivat kirjaimellisesti valita pennun ostajat, koska kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Totta kai se on niin, kasvatti mitä rotua tahansa, että viime kädessä kasvattaja päättää kenelle myy pentunsa, niin shelttien kohdalla ei tarvitse “pelätä” sitä, että pennut jäisivät myymättä. Ostajia todella olisi. Harmillista vain on, että tämä myös voi aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä. Onneksi näihin ei olla törmätty ja toivottavasti ei törmätäkään.