Noudossa aavistus edistymistä

Kinuski 19. Tammikuu, 2010

Tauko kapulan kanssa on tehnyt ehdottomasti hyvää. Nyt Rommi antaa jo hyvin pitää käsillä kuonosta kiinni ja nätisti pitää kapulaa samalla. Päädyin nyt kuitenkin opettamaan pakotteen kautta, koska ohjaaja opettaa näin enkä ole saanut hyviä ohjeita millä muulla tapaa voisin noudon opettaa. Katsotaan mihin tällä tavalla päästään. Paljon on kuitenkin edistystä tapahtunut lyhyessä ajassa mielestäni.

Seuraaminen on nyt otettu tehotarkkailun alle, naksuttelemalla hion oikeaa paikkaa ja katsekontaktia. Jo tämän päivän treenien jälkeen tuntui jo vähän paranevan. Minulla on huono tapa pyrkiä etenemään liian nopeasti, se näkyy kaikessa, oli kyse omasta tekemisestä tai sitten jonkun toisen kanssa tehtävästä asiasta. Liian nopea ihminen.. Ei ehkä uskoisi ;) Mutta toko on siitä hyvä, että minun on pakko opetella tekemään asioita rauhallisesti ja perusteellisesti. Olen kyllä pikkutarkka ihminen, mutta haluan tehdä asioita nopeasti. Huono yhdistelmä.

Paikkamakuuta otin sisällä kotona kahdesti: ensimmäisellä kerralla menin hetkeksi piiloon ja toisella sitten olin keittiön toisella puolella 2 minuuttia. Hyvin meni =) Kaukokäskyihin nyt otin vain istu-maahan käsiliikkeellä varustettuna. Istuminen tökki, ei tahtonut nousta, joten tätä pitää muistutella. Mutta eiköhän se tästä. Loppuviikosta roudaan hyppyesteen ulos ja otetaan sitä plus ruutua ja ehkä voisi verestää merkkiäkin. Katsotaan mitä ehditään ja jaksetaan.

Hajustettu kaupunki

Kinuski 12. Tammikuu, 2010

Nyt olemme reilun viikon kaupungissa taas, tosin viime viikonloppu meni sitten S:n vanhempien luona toisaalla, kaupungissa kyllä, mutta todella syrjässä keskustasta. Rommissa on tapahtunut muutos. Jos se maalla tyhjensi rakkonsa heti ulos päästyään, niin täällä on merkkailu palannut kuvioihin. Nostaa kyllä jalkaa heti, kun ulos tullaan, mutta se on vain pikainen pissa, merkkailua. Täällä kuono vetää enemmän toisten koirien merkeille kuin yleensä lumen nuuskutteluun. Ero on aika valtava verrattuna maalla oloon. Toki aivan ymmärrettävä, kun muistetaan, että vanhempieni luona ei muita koiria ole kuin Noppe ja Lili, joista kumpikaan ei juuri pihapiiriä kauemmaksi mene, joten saamme tarpoa ihan koirahajuista vapaalla vyöhykkeellä pelloilla ja metsillä.

Viikonloppu oli kiva, S:n vanhempien luona. Lähtöpäivänä oli vähän vähemmän pakkasta, joten teimme oikein pitkän lenkin ja löysimme aivan mahtavan lamme. Sinne jäälle sitten uskaltauduimme ja laskimme Rommin irti. Voi että kun toinen nautti. Harmi, kun ei ollut kameraa mukana, tosin epäilen kyllä, että sumuisessa säässä kuvat eivät olisi onnistuneet. Mutta Rommi juoksi, nuuski ja nautti olostaan silmin nähden. Itsellekin tuli todella hyvä mieli koko päiväksi. Puolituntia pystyttiin olemaan jäällä, sitten alkoi S:n varpaita palella, joten suuntasimme kotiinpäin. Oli meillä väsynyt poika sitten. Pitää tuo lampi muistaa, mennään seuraavallakin kerralla sinne.

Mitäs muuta me ollaan tehty? Ei juuri mitään. Pientä temppuilua vain. Toko on ollut joulutauolla ja mekin ollaan pidetty pientä taukoa treeneistä, mitä nyt satunnaisesti jotain tehdään, esim. kaukokäskyjä istu-maahan, maahan-seiso, istu-seiso -rimpsuja. Tänään yllätykseni kokeilin vähän pidemmällä välimatkalla ja ilman namiapua maahan-seiso -sarjaa ja Rommi osasi sen! Näpsäksästi nousee. Toki on vielä paljon tehtävää, mutta tunnistaa kyllä käskyn ja käsimerkin. Istu-seiso vaatii vielä hiomista, Rommi lähtee siinä liikkeelle =/

Erityinen ilon aihe on noutokapula. Tänään tuntui, että Rommin päässä vähän naksahti tuo kapula. Aiemmin opetin pakotteilla ja Rommi meni siitä lukkoon. Todennäköisesti en vain osannut tehdä sitä oikein, joten unohdimme hetkeksi kapulan. Nyt taas kaivoin sen esiin ja Rommi ottaa taas innolla kapulan suuhun ja välillä on jopa pitänyt sitä hetken, ihan vain sekunnin kymmenesosan, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa, kun vain tietäisi miten.. Toinen iloinen asia oli paikkamakuu. Laitoin Rommin makuuseen ja lähdin piilottelemaan nappuja. Pysyi hyvin, vaikka kävin toisessa huoneessa. Pientä välipalkkaa annoin. Yhden ainoan kerran nousi, kun menin Rommin ohitse sen taa, mutta palautin uudestaan maahan ja tein uudestaan, niin ei enää noussut. JES! Hyvältä näyttää.

Pikkupuhteena olen Rommia opettanut tunnistamaan sormia. Peukalossa mennään, tökkii sitä jo ihan kivasti kuonollaan ja nuolee myös ;) Eiköhän me kohta saada poika tunnistamaan kaikki sormet. Kivaa pientä älytöntä aivojumppaa toiselle, olen nimittän huomannut, että tokoliikkeet alkavat olla sille aika tuttuja eivätkä niin väsytä poikaa. Tosin pakko sanoa, ei tuosta aina tiedä milloin se väsyy, innokkaana partiopoikana se tekisi kauemmin kuin minä.

Takaisin kaupunkiin

Kinuski 3. Tammikuu, 2010

Maalta on nyt palattu takaisin kaupungin harmauteen. Heti alkoi jo tökkiä tämä kaupunki elämä, lähinnä remmilenkkien määrä. Oli niin ihanaa, kun saattoi vain laskea Rommin irti, eikä tarvinnut välittää tuon taivaallista muista koirista tai ihmisistä. Mutta eipä tätä toivottavasti kauaa joudu kestämään ja onneksi voi aina paeta vanhempien luo maalle.

Tässä on pari kuvaa tuosta noin kolmen viikon rentoutumisajasta. Kamera oli mukana, mutta eipä hirveästi tullut otettua kuvia. Pari ekaa kuvaa on meidän metsistä, opetin Rommin hyppimään käskystä kiville. Nämä ovat erittäin nättejä kuvia mielestäni, tunnelmallisia =) Ehkäpä ensi vuonna niistä saa joulukortin? ;)

Pitkällisen ruikuttamisen jälkeen sain S:n vihdoin rakentamaan minulle kunnon tokoesteen. Pahvisen viritelmän heitin pois aikoja sitten, se ei vain toiminut. Nyt on kunnon este laudoista tehtynä. Hyppykorkeutta voi säätää viidestä sentistä aina 45 senttiin asti. Näissä kuvissa Rommi hyppää maksimikorkeudelta testimielessä. Valitettavasti kuvat ovat epätarkkoja, ei riitä kamerassa tehot tai sitten me ei vain osata käyttää sitä..

Mä olen niin tyytyväinen tuohon esteeseen. Se on juuri sellainen kuin halusin. Aivan mahtava! Nyt sitten voi helpommin treenata hyppyäkin kotona. Kyllä on onni, että mies on niin taitava käsistään.

Maalla ollessa pakkanen pääsi kerran yllättämään. Tiputti suoraan muutamasta pakkasasteesta lähemmäs kolmeakymmentä, joten pientä sinistä alkoi vähän palella. Sen, lihasjumien ja treenaamisen takia päätimme äidin kanssa tehdä Rommille takin. Olipahan se työn ja tuskan takana, kiitos temppuilevan saumurin.  Ohje on täältä. Vanhasta pörröfleecitakin alusta tehtiin tuo mantteli. Takki on ehkä aavistuksen liian iso sivuilta, mutta halusin, että se peittää kunnolla takareidet, koska pääsääntöisesti tulen takkia käyttämään ennen ja jälkeen treenien lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä. Päätin neuloa pienen kauluksen pääntiehen, ihan sen takia, että se pysyy hyvin paikoillaan ja lämmittää vähän niskaa. Olipahan tuskainen homma nostaa virkkuukoukulla kaksinkertaisen fleecen läpi silmukoita ja toinen yhtä kurja homma oli ommella heijastinnauhat kiinni.. Mutta kuitenkin, tällainen takista nyt tuli.

Tyytyväinen olen takkiin. Vielä ei sitä olla käytetty kunnolla, mutta on hyvä, että se on nyt varalla olemassa. Tarranauhan sijaan laitoin tavalliset napit ja neuloin pienet nappisilmut, jotta siivet saa kiinni hyvin. Hyvin on toiminut ja aina voi sitten muuttaa, jos systeemi ei toimi. Eipä maksanut oikeastaan mitään, kaikkea löytyi kotoa. Tai noh, tarraheijastin nauhat piti ostaa, mutta kuitenkin.

Hyvää joulua

Kinuski 24. Joulukuu, 2009

Maalla on mukavaa

Kinuski 16. Joulukuu, 2009

Nyt olen ollut Rommin kanssa maaseudun rauhassa jo 5 päivää. Ihanaa on ollut. Että mä nautin, kun ei tarvitse tuolle pukea mitään pantaa ja remmiä vaan voi laskea suoraan ovesta ulos juoksemaan lumeen. Siitä on sitten lyhyt matka pelloille kävelemään tai metsiin hiekkatielle tai ihan metsään rämpimään. Rommikin on nauttinut suunnattomasti. Se juosta viipottaa pitkin poikin pihamaata, käy vähän härnäämässä Noppea ja Liliä, juoksee mun luo, nuuhkii rusakoiden ja jänisten jälkiä (ei sentään enää syö niiden paskoja, jotain on poika oppinut siis) ja yksinkertaisesti nauttii. Välillä toki komentaa minua heittämään sille keppiä tai frisbeetä, jos se on mukana. Ainoa, mitä itse kaipaisin tänne edes hetkeksi, on toinen koira. Täällä olisi Rommin tilaa juosta kavereiden kanssa ja nauttia siitä. Harmillista, kun ei nyt oikein ole toista koiraa tähän hätään. Noppea ja Lili ovat niin vanhoja, että ne eivät enää tuollaisesta välitä. Ketään en oikein viitsi tänne myöskään nyt paljoa pyydellä, kun on tietyöt, jotka ovat sotkeneet liikennejärjestelyt täällä. Mutta katsotaan mitä keksitään, eiköhän sitä kuitenkin joku tuttu tule käymään koirien kanssa, jos pyytää nätisti..

Ainoa iso miinus on ollut kelit. Kuten koko Suomessa, tännekin pamahti kovat pakkaset. Yli -20 astetta on ollut muutamana päivänä. Eipä siinä mitään, itse voi aina vetää lisää vaatetta päälle ja olla ulkona, mutta Rommin tassuja rupesi palelemaan. Enpä muista, että se olisi sitä viime vuonna tehnyt. Toisaalta osasyy tähän nosteluun voi olla se, että nyt pakkanen tuli yllättäen, viime vuonna se tuli vähitellen. Ei kerennyt pieni tottumaan. Ensimmäinen päivä oli pahin, toisena poika kesti vähän enemmän. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla, josko minun ja ompelukoneen viha-viha -suhde osottaisi lauhtumisen merkkejä ja saisin tehtyä pojalle takin. Jos sitä ei pakkasten takia tule käytettyä, niin ainakin ennen ja jälkeen treenien on takista varmana hyötyä. Tossuja pitää miettiä miten ne parhaiten toteuttaisi. Äidillä on kivaa kangasta kaapissa, josta voimme sitten yhdessä takin taiteilla. Ohjekin löytyi netin syövereistä. Katsotaan mitä tuleman pitää. Laittelen sitten kuvia, kun palaan takaisin Tampereelle ensi vuoden puolella ;)

Vuosi 2010

Kinuski 8. Joulukuu, 2009

Viime vuonna tein listan, jossa katsoin menneyttä vuotta ja asetin tavoitteita. Koska joulun aika on kiireinen, niin teen tämän listan jo nyt. Aloitetaan tänä vuonna toteutuneista asioista:

Vuosi 2009

  • Tokoa on jatkettu ja ajatusta kisaamista on kypsytelty.. Hyvin ollaan edistytty ja into tehdä on valtava. Hyvä pohja jatkaa
  • Näyttelyiden ykkösruusuke 2009 on plakkarissa tuloksilla 2 x EH ja 1 x ERI. Kaiken kaikkiaan näyttelyt ovat menneet todella hyvin. Pääsääntöisesti ollaan saatu EH:ta ja sijoituttu luokassamme, nuorten luokasta tuli yksi voittokin. Pari H:ta on koon takia tullut, mutta itse arvostelut ovat olleet todella hyviä, joten olen tyytyväinen meidän menestykeen.
  • Terveystutkimukset tehtiin, eipä niistä sen kummempaa sanomista ole. Terve poika =)
  • Agilityä ei edes aloitettu, se on harkinnan alla yhä..

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut ihana vuosi. Yhdessä ollaan opeteltu asioita tekemään ja olemaan. Väliin on mahtunut hyviä ja huonoja hetkiä, mutta pääsääntöisesti vain hyviä ja ihania hetkiä, joita on kiva muistella jälkikäteen. Olemme käynee uimassa, pitkä näyttelyrundi Tuusulaan ja Hyvinkäälle oli ikimuistettava, ottaneet paljon kuvia, riehuttu maalla ja nyt viimeisimpänä tutustuneet vauvoihin. Nyt on hyvä sitten asettaa tavoitteet ensi vuodelle.

Vuosi 2010

  • Jatketaan näyttelyissä käymistä ilman sen kummempia tavoitteita. Pidetään hauskaa, nähdään vanhoja tuttuja ja tutustutaan uusiin ihmisiin ja koiriin. Jos EH:ta saisi.
  • Tokoa jatketaan ja ehkä jopa kisamaan edes möllitasolla. Seuraavaksi siis osatavoitteita TOKO:n osalta..
    • Hiotaan alokasluokan liikkeitä, lähinnä jäävät liikkeet ja estehyppy kuntoon, niin alkaa paketti olla kasassa.. Yleistavoite tulevaisuuteen on saada TK1 joskus.
    • Opetellaan nouto, se nyt tosiaan tökkii ja pahasti. Jätetään nyt hetkeksi hautumaan ja otetaan sitten uudestaan.
    • Jatketaan ruudun treenaamista ja muita tuttuja ylempien luokkien liikkeitä (merkki, paikalla istuminen ja seisominen, askelsiirtymät..).
    • Katsotaan ylempien luokkien muita liikkeitä? Riippuu mitä ohjatuissa treeneissä tulee.
    • OHJAAJALLE: rauhoita oma tekemisesi, nyt pitää unohtaa oma luonto ja tehdä asiat rau-hal-li-ses-ti.
  • Pidetään hauskaa =)
  • Pidetään kuntoa yllä mäkijuoksulla ja ehkä kesällä taas uimalla. Syvien lihasten treenaus jatkuu.
  • Katsotaan mitä muuta tuleman pitää.. Ei vielä ole ihan kaikki varmaa.

Tällaisia ajatuksia on nyt mielessä. Katsotaan mitä taas toteutuu. Aika paljon meidän tavoitteet menevät toko-puolelle, mutta eihän se mikään ihme ole, näyttelyissä kun on tavoite saavutettu. Toko on kuitenkin se, mihin haluan keskittyä ja missä kisata. Katsotaan vain missä vaiheessa kisaamispisteeseen päästään. Pääasia kuitenkin on, että pidetään hauskaa ja nautitaan Rommin kanssa tekemisestä. Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee yhtä hyvä ja tapahtumarikas kuin tästä vuodesta.

Kuva poitsusta

Kinuski 30. Marraskuu, 2009

Eipä tässä liiemmin muuta kuin halusin laittaa uuden kuvan Rommista. Tausta jne. eivät ole maailman parhaimmat, mutta piti testata seisottamista edestäpäin ja kameran muistissa oli vähän tilaa, joten piti vähän kuvia ottaa. Illasta taas tokotreenit, oikein kivaa =)

Uskomatonta ajatella, että jätkä on kohta kaksi vuotta. Ei voi olla. Aika menee niin nopeasti.

Lentävät veriletut

Kinuski 24. Marraskuu, 2009

Päätinpä eilen ryhdistäytyä taas tuon noudon opettamisen kanssa. Rommihan on alusta asti ollut todella kiinnostunut noutokapulasta ja lenkilläkin mielellään kantaa tikkuja ja keppejä suussaan pureksimatta. Hyvät lähtökohdat noudon opettamiselle vai mitä? Nyt olemme treeneissä siinä pisteessä, että Rommi sietää kädet kuonon ympärillä ilman kapulaa, mutta ei kyllä siitä tykkää. Pitää tuota harjoitella vielä lisää. Miinuspuoli tuossa on se, että kapula on menettänyt nyt kiinnostuksensa. Rommi ei enää sitä suuhunsa ota.

Näin ollen marssin eilen Prismaan ja ostin paketin verilettuja. Namit esiin, kapula maahan ja naksutin käteen. Mitä tekee Rommi? Lähtee peruuttamaan. Se peruutti meidän keittiöstä makkariin.. Ihan hienoa ja kivaa, mutta ei nyt se mitä haettiin. Tuntuu, että Rommi on yhdistänyt tuon naksun peruuttamiseen, joten on vaikeaa saada se tarjoamaan mitään muuta. Toki lopulta vilkaisi kapulaa, josta naksautin. Yritin seurata pojan silmän liikkeitäkin, että olisin siitä voinut naksautta..Lopulta pääsin vähän tiheämmin naksauttelemaan pojalle, veriletut vain lensi. Pidin niitä nimittäin suussani ja aina puhalsin pienen palan. Kyllä koiraihmiset voivat olla hulluja =D

Toivottavasti nyt saisin heräteltyä pojan innostuksen kapulaa kohtaan. Edelleen Rommin kierrokset nousevat, kun kapulan näkee ja haluaisi sen, mutta ei minun tavallani.. Pitää nyt jatkaa tuota naksuttelua ja palkata edes tuosta kapulaan katsomisesta.

Eiliset tokotreenit menivät hyvin. Kauniit ja vauhdikkaat luoksetulot, hyvään perusasentoon. Seuraaminen on parantunut, samoin käännökset. Varmistelen todella paljon oikealle käännöstä, pitäisi ehkä vähitellen jättää käsiapu pois. Otin samaa seuraamiskuviota (hetken suoraan, käännösvasemmalle, täyskäännös, suoraan, käännös oikealle) myös ilman hihnaa ja meni hyvin. Nyt pitää vain itse opetella ottamaan remmi pois. Estehyppy meni hyvin, pääsin jo esteen taakse itse. Kaiken kaikkiaan koira osaa ohjaajasta huolimatta eli minun pitää yhä edelleen rauhoittaa omaa menoani. En voi mennä ja tehdä niin nopeasti kuin tekisin normaalisti vaan pitää tehdä kuin hidastetussa filmissä. Sen kun vain saisi omaan päähänsä.

Alustava näyttelykalenteri

Kinuski 23. Marraskuu, 2009

Tuossa eilen katselin ensi vuoden näyttelyitä. Onpahan taas paljon lähialueilla kisoja, joihin voisi osallistua. Pitää nyt miettiä mihin mennään, tuomarit ratkaisevat aika paljon. Kokoan nyt hyyvin alustavaa näyttelykalenteria tuohon, joka toivottavasti tarkentuu jossain vaiheessa. Voihan olla, että ei osallistuta yhteenkään. Pitää katsoa ja tuumailla rauhassa.

Gallup

Kinuski 17. Marraskuu, 2009

Rommi saa tänä vuonna Shetlanninlammaskoirien Näyttely ykkösruusukkeen hienolla 1xERI ja 2xEH. Nyt pitäisi vain valita kuva lehteä varten. Mulla on muutama vaihtoehto, joista en osaa päättää. Sanokaahan mielipiteenne mikä seuraavista kuvista kannattaisi ottaa.

Vaihtoehto 1.

Vaihtoehto 2

Vaihtoehto 3. ( Jos saisi minut pois taustalta ja kuvaaja Tiinalta luvan.)

Että vinkkejä kaivataan. Viimeinen on kyllä teknisesti kaikkein paras kuva. Se on tällä hetkellä oma suosikkini, mutta mielipiteitä ja ideoita otetaan vastaan.

Seuraava sivu »