Rommin elämää

Ensimmäinen tokotunti on nyt takana. Että mä olen niin ylpeä tuosta pienestä miehestä! Ja hieman itsestänikin. Jotain olen osannut tuolle riiviölle opettaa. Huomasin myös, että poitsulle on tullut kovasti kärsivällisyyttä lisää verrattuan aiempaan. Aiemmin penturyhmässä Rommi kuumeni ja herpaantui jo ennen kuin tunti oli puolessa välissä. Nyt olisi kiinnostusta ja energiaa riittänyt vielä pidempäänkin. Kaiken kaikkiaan Rommi pysyi hyvin hanskassa.

Ensinnä harjoiteltiin ihan ohittamista ja Rommi odottin nätisti muiden mennessä ohitse. Oma kierto meni kanssa hyvin, ei ollut ongelmia. Tämän kanssahan me ollaan työskennelty kovasti lenkkien yhteydessä ja toivottavasti tuolta saisi nyt vähän vahvistusta ohitukseen. Ei ainakaan pyrkinyt muiden luo vaan katseli rauhassa, kun muut menivät ohitse ja ohittaessa olivat mun namit paljon kiinnostavampi. Onneksi Rommi on erittäin ahne ja helppo motivoida nameilla.

Aivan uutena asiana tuli sitten sivulle tulo perusasentoon. Kouluttaja antoikin hyviä vinkkejä, ja aika nopeasti jo aloin itse hahmottaa ja Rommikin pääsi jutun juonesta kiinni. Nyt sitten tämä onkin kotiläksynä. Pitää joka päivä aina treenailla, niin eiköhän se tuosta lähde.

Lisäksi harjoiteltiin istumista ja maahan menoa ja näiden yhdistelmää. Joku oppi on mennyt perille Rommille, nimittäin kouluttaja kehui paljon Rommin maahan menoa, istumista ja makuulta istumaan nousua. Rommihan liikkuu silloin tosi näpsäkästi maasta istumaan. Ainoa ongelma on, että poika tuppaa varastamaan ja nousee maasta ilman käskyä. Tuohon nyt pitää itse ruveta kiinnittämään huomita ja yrittää opettaa pois tavoilta. Seuraamistakin hieman harjoiteltiin ja onneksi ihan lenkilläkin ollaan tuota treenattu, niin Rommi aika nopeasti hoksasi mitä halusin.

Hitaasti, mutta varmasti tämä tästä lähtee. Tällä hetkellä on itsellä ainakin todella hyvä mieli. Eka kerta meni jopa paremmin kuin kuvittelin. Ajattelin, että olisimme vain häirinneet muiden treenejä, mutta ainakin nyt Rommi käyttäytyi hyvin. Katsotaan miten ensi kerralla, kun paikka ja koirat ovat jo tuttuja. S sanoi, että Rommi selkeästi nautti tekemisestä ja itselläkin oli sama tuntu: onnistumisia tuli todella paljon ja Rommi teki mielellään. Miellyttämisen halua tuolta riiviöltä löytyy ja aivoja taitaa olla enemmän kuin mulla..

Taas joudan jotain tänne raapustaan. Kiirusta on ollut kesäopintojeni takia ja 3. päivä alkaakin sitten virallisesti opinnot. Aika menee niin nopeasti. Ajattelin vähän kertoilla meidän kuulumisia, kuvia laittelen vähän myöhemmin.

Viime viikonloppuna oltiin Valkeakosken näytttelyssä ihan turstina seuraamassa kasvattajan collieden esiintymistä. Kivaa oli ja menestyskin oli hyvä. Rommi sai vähän treeniä siihen, miten ollaan näyttelyissä ja muutenkin miten käyttäydytään muiden koirien kanssa. Äänijänteitä poitsu käytti sen verta rankasti, että päädyttiin pieneen suihkupullokoulutukseen ja jo sen päivän perusteella Rommin haukkuminen on vähentynyt radikaalisti! Rommi ei muutenkaan ole haukkunut paljoa sisällä, ulkona vähän enemmän (tätä oli alkanut ilmetä n. kuukausi sitten), mutta nyt turhat haukkumiset ovat jääneet ja pelkkä kielto tehoaa hyvin. Ihana juttu!

Tuo Valkeakosken tuomari oli Tanskasta, sellainen vähän vanhempi nainen. Siinä ennen narttu kehän alkua, tuomari sitten käveli hieman ja huomasi meidät - kukapa ei olisi huomannut pientä riiviötä, joka teki erittäin kuuluvasti oma läsnäolonsa tiettäväksi.  Tuomari taisi hieman tykästyä Rommiin, koska alkoi lepellerrä Rommille ” What are you saying? You’re too little. Come here!” Kaikki jotka Rommin tuntevat, tietävät, että se on niin ihmisrakas  ja huomionkipeä, että pienikin ele ihmiseltä saa Rommin säntäämään syliin. Rommihan sitten innostui oikein kunnolla suukottelemaan tuomaria ja oli todella mielissään siitä, että joku huomasi hänetkin.

Mitäs muuta.. Rommi on ollut sisäsiisti oikeastaan jo reilun kuukauden. Parit vahingot on sattunut, mutta niiden syy oli täysin meissä. Eilen sitten laitettiin ensimmäiset matot takaisin lattialle. Fiksuna ajattelin, että laitan vain pari mattoa, ihan siltä varalta, että jos poitsu tahtoo merkata oman alueensa.. Noh eikös Rommi tehnyt iloiset pissat keittiön matolle! Tuota tilannetta en itse nähnyt, joten en tiedä oliko kyse vahingosta vai aivan tarkoituksellinen merkkaaminen. Pitää nyt olla vähän tarkempi, mutta ei se ainakaan ole tuon kerran jälkeen näyttänyt mitään sen suuntaisia kiinnostuksia mattoihin. Ehkä tässä kuukauden sisään saisi kaikki matot taas lattialle. Alkaa jo olla ikävä niitä!

Pientä hoppua on taas ilmassa, en ole blogia joutanut päivittämään. Paljon kaikenlaista ollaan touhuttu, mm. Rommi kävi ensimmäisen kerran uimassa. Nyt kuitenkin laitoin tietoja Rommin koosta tuonne sivulle, kuvia tulee vähän myöhemmin, kun vain opintokiireiltäni joudan. Olen sen verta hullu, että lomallanikin opiskelen avoimessa englantia =D

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin meidän pikkuriiviö on jo puolivuotias. Pitää tässä laittaa kohta uudet kuvat ja numerotiedot sivuille, mutta se menee varmaan ensi viikkoon. Aika menee niin nopeasti, poitsu on alkanut kasvattaa kunnon turkkia pikku hiljaa. Eiköhän se kohta ala näyttää vähän aikuismaiselta.

Luonne tuosta tuskin muuttuu. Tänäänkin lenkin jälkeen sai sellaisen hepulikohtauksen kotona, että sohva vain rytsisi, possu vinkui ja lattiat natisivat, kun Rommi juoksi ympäri asuntoa ja leikki. Oltaisiin muuten menty purkamaan energiaa läheiseen koirapuistoon, mutta ikäväksi yllätykseksi sieltä oli aitaa kaadettu. Ilmeisesti kaupunki vähän tekee muutostöitä koirapuistoon. Kiva vaan… Eipä ollut viime viikon lopulla mitään infoa asiasta puiston portilla, kun käytiin siellä. Onneksi sanoin S:lle että älä vielä laske Rommia vapaaksi vaan katsotaan ensin mitä nuo siniset kontit on. Puiston vastapuoleinen aita oli kokonaan aukaistu ja kaadettu puita. Toivottavasti aita on taas pian pystyssä ettei tarvitse lähteä kauemmaksi puistoilemaan.

Nyt vihdoin joudan vähän laittelemaan uusia kuvia tänne ja kertoilemaan kuulumisista. Olin Rommin kanssa reippaan kuukauden vanhempieni luona Keski-Suomessa lomailemassa ja järjestelemässä häitä. Muuten poika nautti kovasti olostaan: saihan siellä liikkua lähestulkoon koko ajan ilman remmiä ja juosta niin paljon kuin sielu sietää. Rommi ihastui erityisesti yhteen kuralätäkkömereen läheisellä niityllä. Sen läpi piti juosta ja pomppia monta kertaa. Ei ollut valkoiset tassut enää sen jälkeen valkoisia..

Rommin tapakasvatus oli aikalailla lomalla koko tuon kuukauden ajan, oli niin kiireinen. Yhdessä asiassa ollaan edistytty kuitenkin valtavasti: Rommi on lähestulkoon sisäsiisti. Muutama vahinko on sattunut sitten kun palattiin ja ne ovat lähinnä johtuneet meidän hitaudesta. Olen huomannut, että kun menee ulos noin neljän tunnin välein, niin Rommi pissaa silloin ja ei tule vahinkoja sisälle. Kakka-asiakin on edistynyt. Nyt poika tekee tarpeensa remmissä aina ruokailun jälkeen, kun on kävelty vähän aikaa. Kakat on tullut sisälle vain muutaman kerran ja yleensä silloin on ollut vatsa löysällä tai on tehnyt “outoon” aikaan eli ei ruokailun jälkeen.

Ainoa asia, jota ollaan treenattu on ollut näyttelyseisominen. Nyt poika osaa seisoa nätisti paikoillaan, kaksissa mätsäreissä tämä on jo tullut todistettua. Ensimmäinen mätsäri oli keskiviikkona jäähallin parkkipaikalla. Tuloksena oli punainen nauha, mutta ei sitten kilpailuluokassa sijoituttu. Sunnuntaina oli sitten Sorin aukiolla mätsit ja saatiin sininen nauha ja oltiin pienten pentujen sinisten toinen. Ei siis ihan päästy jatkoon.

Seisominen tosiaan onnistuu hyvin, mutta liikkuminen on vähän hakusessa. 
Ensimmäisessä mätsärissä poika meni tosi nätisti, ei laukannut eikä pomppinut. Sunnuntain mätseissä taas pomppi ja laukkasi. En oikein tiedä, että miten noita liikkeitä kannattaisi opettaa. Tuolla sunnuntain mätsissä näin kun yhdet tytöt käyttivät naksutinta apunaan, kun opettivat pinseriä liikkumaan nätisti. Se näytti aika hyvältä tavalta, pitää ihan katsella ja lukea lisää tuosta naksutinkoulutuksesta ja kysellä vähän kasvattajalta miten kannattaisi toimia.

Etten turhaa haamuilisi, niin kirjoittelen jotain pientä kuulumista. Rommi on nyt sitten jo 5 kuinen riiviö. Kokoakin löytyy jo mittavat 36 senttiä. Aikas hyvältä siis näyttää. 5 kuukautiskuva tulee sitten myöhemmin, toivottavasti saisin hyvän seisomakuvan huomisista näyttelytreeneistä. Aikuismaista karvapeitettä on jo alkanut tulla vähän rintaan ja etenkin häntään. Häntä muistuttaakin välillä etäisesti belgianpaimenkoiran häntää mielestäni.

Hampaitakin on lähtenyt hyvin, alajulmurit lähtivät jo aikas helposti, mutta yläjulmurit pysyvät vielä kiinni. Olen niitä vähän joka päivä koittanut nitkutella ja vetoleikkejä on leikitty  paljon. Toivottavasti näillä konsteilla hampaat lähtisivät itsestään eikä tarvitsisi mennä lekurilla käymään.

Rommin uusin innostus on linnut ja oikeastaan kaikki lentävät. On ollut todella ihanaa herätä siihen, kun eräs nimeltä mainitsematon riiviö on jahdannut kärpästä ja on siinä epähuomiossa tullut hypänneeksi täysillä mm. vatsan päälle. Harmiton harrastushan tuo on, vaikka välillä hieman hirvittää, että entä jos Rommi tekee saman ulkona ampiaisille? Sitä on nimittäin pariin kertaan yrittänyt jo.

Lähdemme huomenna jossain vaiheessa ajelemaan Keski-Suomeen, joten tahdomme Rommin kanssa toivotella hyvää juhannusta. Yritetään nauttia siitä, vaikka olisi vähän sateinenkin sää. Minä jään pojan kanssa Keski-Suomeen järjestelemään häitä, joten päivityksiä voi tulla jossain vaiheessa tai sitten ei, riippuu ihan siitä kuinka kiireistä on.

Rommi oli aivan innoissaan Kamusta. Aluksi ei ihan niin räväkästi uskallettu leikkiä, mutta pian se vähäinenkin aristelu jäi ja koirat vetivät ihan hirveetä rallia lähes kolme tuntia. Rommi ei olisi millään meinannut rauhoittua, pakko oli välillä ottaa poika syliin rauhoittumaan ja lepäämään. Hauskaa kyllä oli meillä kaikilla.

Kamukin on vain 2,5 vuotias, joten se on hyvin pentumainen. Uskon, että näistä koirista tulee hyvät kaverit, ainakin tällä hetkellä ne viihtyvät keskenään hyvin. Kamuhan on leikattu, joten sekin varmana auttaa asiaan. Toivotaan nyt, että eivät missään vaiheessa ala toisillee rähistä.

Kuten olen täällä varmana sanonutkin, niin Rommi tykkää kovasti vetoleikeistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Rommi vetää toisen koiran kanssa. Naapurin Nelli-beaglen kanssa on yritetty aiemmin tuota, mutta Rommi ei ole innostunut siitä. Nyt kuitenkin Kamun kanssa ne pitkän tovin vetivät riepua ihan innoissaan. Rommihan siinä kyytiä sai, jostain syystä ei voimat ihan riittänyt isolle koiralle =)

Nyt kotona on väsynyt pieni mies, mutta uskon, että erittäin tyytyväinen ja onnellinen mies.

Tänään lähdetään käymään veljeni luona ja Rommi pääsee taas treenaamaan autoilua. Nyt se jo onneksi sujuu hyvin, ei enää vingu boksissaan niin paljoa kuin aiemmin.

Mielenkiintoiseksi tuon matkan tekee myös se, että siellä on myös opaskoira, iso musta labradoriuros. Saas nähdä, että miten se reagoi Rommiin. Rommi tuskin sitä aristelee, mutta hyvää senkin tekee nähdä isoja mustia koiria.

Onko muuten ideaoita miten saisi Rommin tekemään kakat ulos? Nyt ne tulee vain äärimmäisessä hädässä. Ulkona käydään aina ruokailun, leikin ja heräämisen jälkeen ja pissat tuleekin ihan kiitettävästi ulos, vaikka vielä sisällekin tulee, mutta ne kakat.. Olen ajatellut, että vien jo vähän pissattua sanomalehteä ulos avuksi. Katsoo miten asiat lutviutuu, kun jäämme juhannuksen jälkeen Rommin kanssa kahdestaan vanhempieni luo Keski-Suomeen. Siellä ainakin ollaan paljon ulkona, joten ehkä se siellä tajuaa asian.

Päätinpäs minäkin ensimmäistä kertaa osallistua koirakuvat-viikkohaasteeseen. Sitä varten on nyt tehty oma kategoriakin. Tämän viikon aihe on epäonnistunut kuva. Niitä on tuon riiviön kanssa kertynytkin kivasti. Tosin aika monet on poistettu heti, mutta muutamat ovat säästyneet.

“Minä haistan jotain..”

Tätä kuvaa ottaessa Rommi on ollut meillä viikon pari, ikää siis jotain 10 viikkoa. Olemme läheisessä rinteessä kävelyllä. Yritin ottaa paria nättiä posetuskuvaa, mutta joku kiinnostava haju tulikin äkkiä nenään jostain ja Rommi käänsi päätään. Että se siitä kauniisti istuvasta karvapallerosta..

Rommihan osaa seistä niin nätisti vapaasti, kun jotain tarkkailee. Tässä kamerankäsittelijä myöhästyi ihan sekunnin murto-osan ja kauniista seisovasta koirasta tulee ihan päätön kana =D

Tällainenvaa. En nyt osaa sanoa, että kuinka paljon Rommi painoi syntyessään. Koko pentue oli vähän keskimääräistä pienempi, mutta mitään tarkkaa lukua en osaa sanoa. Seitsenviikkoisesta painostakaan en varmaksi mene sanomaan, koska Rommi kotiutui vasta 8 viikkoisena, jolloin painoa oli alle 2 kiloa. Tuosta ajasta mulla ei ole tarkkoja lukuja. Punnittiinpa muuten huvikseen Rommi eilen illalla.. Painoa on jo yli 5 kiloa! Ei tuo lihava ole, sopusuhtainen, mutta kuulostaa se silti hurjalta määrältä.