Tampereen ryhmänäyttely 4.9.2010
Kirjoittaja Kinuski | 4. Syyskuu, 2010 @ 18:01
Tänään sitten kahdeksaksi Kauppiin ja kehän laidalle palelemaan. Hirveä tuuli koko ajan ja itsellä oli kiinnostus hommaan nolla. Välittyi oma fiilis koiraan.. Se oli lentoon lähdössä enkä saanut energiaa purettua yhtään. Liikeet meni ihan kamalasti, olisi pitänyt kävellä tuonne paikalle, olisi pahimmat riekkumiset saatu pois. Mutta kuitenkin, tavoite saavutettiin: avo eh tulokseksi kivalla arvostelulla.
Tampereen ryhmänäyttely 4.9.2010 Dusan Paunovic, Serbia. AVO EH
2 ½ years old, normal head. Ears could be better, enough chest & bones, little bit soft pasterns, good neck. Correct behind angulations, nice temperament, bit high tail.
2 ½ vuotias, normaali pää. Korvat voisivat olla paremmat (ai älä nyt?). riittävä rinta ja luusto, hieman pehmeät välikämmenet, hyvä kaula. Korrektit takakulmaukset, hyvä luonne, vähän korkea häntä.
Pöydällä mua vähän jännitti nuolaiseeko Rommi tuomaria nenästä =D Herran Paunovic toi kasvonsa niin lähelle koiraa. Oli aika eri ja eh tuomari, hyvin nopea arvosteluissaan. Urokset saatiin hoidettua tuntia ennen narttujen arvioitua alkamisaikaa. Siinä vaiheessa me hipsittiin kotiin. Ei napannut jäädä kylmään tuleen kärvistelemään. Lisäksi tuomari tykkäsi selvästi soopeleista (paras urosluokassa oli vain 1 blue merle, 3 trikkiä ja yksi mustavalkoinen) ja tuo merle oli sitten pu 4.. Muut olivat soopeleita ja vielä hyvin jenkkimäisiä koiria.
Nyt tähän on hyvä lopettaa näyttelyissä käynti ja keskittyä tokoon. Ensi vuonna meitä ei kehässä näe ellei tule jotain sellaista tuomaria, jolle ihan ehdottomasti tahdon koirani viedä. Kehän laidalle saatan itse tulla katselemaan, mutta hyvin harkitusti, jos ollenkaan vien Rommia kehään. Tauko näyttelyistä, kunnollinen sellainen, tekee hyvää niin mulle kuin Rommille. Mä voin kerätä vähän motivaatiota näyttelyihin ja Rommi saa kehittyä vielä hetken.
Paljon se on kyllä kehittynyt. Omakin silmä sen sanoo. Pää on vankistunut ihan valtavasti ja etuosa on saanut täytettä. Se on vain hidas. Mutta mä halusinkin koiran, en broileria. En ymmärrä tätä nykyistä trendiä, jonka mukaan vuoden ikäisen koiran tulisi olla heti aikuisen koiran näköinen ja oloinen. Hitsi vie, vuoden ikäinen koira on vielä täysi kakara! Mitä olen seurannut nyt pari vuotta yleensä koiria, näyttää siltä, että nuorena kovin valmiit koirat ovat sitten muutaman vuoden päästä liian raskaita ja menevät ns. yli. Ei ole hyvä. Ei ollenkaan.
Mä voin käydä keskeneräisen koiran kanssa näyttelyissä, olen näin tehnyt Romminkin kanssa, ja tyydyn siihen mitä mulle annetaan. Sehän on sen tuomarin mielipide. Ainoa asia, mistä oikeasti olen täällä ja tutuille purannut, on tuomarien vaihtuva linja. Jos koiran saa valioksi, tietää se automaattisesti eriä ja lähes varmaa sijoittumista pu/pn-luokissa. Oli rotu kuin rotu kyseessä. Taitaa olla oikeasti mahdoton projekti saada tuomarit ymmärtämään, että valioillekin voi antaa huonompaa kuin eriä. Koira pitäisi arvostella sen hetkisen kunnon mukaan, ei sen mukaan missä luokassa koira kisaa. Jos koira ei sillä hetkellä ole erin arvoinen, niin antaa sille sitten huonomman, tai jos sillä on joku ominaisuus, josta nimenomaan tuomari on aiemmissa luokissa rokottanut, niin toimii sitten samalla tavalla myös valioissa. Mutta tuomaritkin ovat vain ihmisiä ja ihminen on tuuliviiri. Onneksi sitä voi aina äänestää jaloillaan ja olla viemättä koiraansa enää tuomarille, joka ei siitä tykkää. Valinnanvapaus on ihana asia.
Aihe: Näyttelyt, Yleinen | 0 kommenttia »
Tunnaria
Kirjoittaja Kinuski | 3. Syyskuu, 2010 @ 10:14
Voisinpas lyhyesti kirjoittaa jotain meidän tokotreeneistä. Edelleen on hirveän hyvä fiilis tehdä tuon koiran kanssa. Uusia kokeita on jo katseltu, pitää laittaa kyselyä vieläkö mahtuu mukaan.
Maanantaina otettiin ohjatuissa treeneissä tunnaria ekan kerran ja katsottiin avoimen luoksetuloa. Eipä siinä mitään ongelmia ollut, luoksetulossa siis. Aika selvät sävelet miten sitä treenataan. Tunnaria lähdettiin opettelemaan piilottamisen kautta. Mulla on yksi kapula (iso pino muita ilmatiiviissä ämpärissä ja parvekkeella), jota piilottelin ruohikkoon, lehtien alle jne. Rommi odotti vähän kauempana istumassa, josta sitten vapautin ja vein kapulan lähettyville. Todella nopeasti Rommi tuntui hoksaavan asian. Nyt olen joka päivä lenkin yhteydessä piilotellut Rommille tunnaria. Ollaan varmaan näytetty tosi viisailta Rommin kanssa, kun tutkitaan ja tongitaan ryteikköjä ja pusikoita =D Mutta koskapa mä olisin välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä? Innolla ja tarkasti Rommi nuuskii ja etsii kapulaa. Veikkaan, että tunnarista tulee tuolle yksi lempiliikkeistä, yhdistyyhän siinä nenänkäyttö ja kapulat, Rommin elämää suuremmat rakkaudet.
Huomenna on Tampereen ryhmis. Jotenkaan ei hirveästi huvita lähteä, mutta mennään nyt, kun on poika sinne ilmoitettu. Kahdeksan jälkeen pitäisi paikalle ilmestyä, kehä alkaa yhdeksältä. Noh, onneksi ei ole pitkä matka. Mitään suuria odotuksia mulla ei ole, mennään ja pidetään hauskaa. Muu on sitten plussaa. Tämän jälkeen tosiaan jäädään tauolle, katsotaan nyt mitä näyttelyitä ensi vuonna on, mutta mä en osaa sanoa missäpäin Suomea sitä ollaan, niin mitään suuria näyttelysuunnitelmia mulla ei ole.
Aihe: Näyttelyt, Toko, Yleinen | 2 kommenttia »
Kuinka Rommista tuli Rommi
Kirjoittaja Kinuski | 30. Elokuu, 2010 @ 10:02
Sen sijaan, että kirjoittaisin graduani, päivittelen blogiani. Blogeissa on nyt kiertänyt nimikertomuksia. Esimerkiksi Marja, Tanja, Wilmeri&Nipsu ja Grid ovat kertoneet ja haastaneet lukijansa valottamaan tarinat koirien nimien taustalta. Koska Rommi nimi yleensä on herättänyt huvitusta ja ihmetystä, onkin ehkä hyvä avata taustalla oleva “tarina”. Haastan samalla myös lukijat, jotka eivät tähän ole vielä vastanneet, kertomaan tarinat koiriensa ja miksei kissojensa, taustalla. Laittakaa kommenttia tähän perään, niin tulen lukemaan teidän kertomukset!
Meillähän ei mitään suuria syntytarinoita nimeen liity. Kun aloimme S:n kanssa miettiä koiran hankkimista, pohdimme ensin rotua pitkään ja hartaasti. Sitten eräänä päivän se vain iski minuun, shelttihän se olla pitää. Lapsuudessa serkkuni naapurissa oli lauma soopelishelttejä (hän kasvatti, kennelnimeä en muista/tiedä) ja jo silloin ihastelin näitä kauniita ja siroja koiria. S:lle rotu sopi, kun rodun hänelle esittelin. Näin ollen alkoi sitten pennun etsintä ja toki jo hyvissä ajoin se nimen mietintä.
Jos jo rodun valinta oli vaikeaa, niin voitte uskoa mikä tappelu nimestä oli. Minä halusin lyhyen kaksi tavuisen nimen, jossa olisi r. R sen takia, että koira erottaisi paremmin nimensä. En halunnut mitään ihmisennimeä, vaan jotain muuta. S ei juuri nimiä tainnut keksiä, minä niitä lähinnä ehdottelin ja hän sitten tyrmäsi. Oli siinä pieni perheriita lähellä monta kertaa, kun toinen jatkuvasti tyrmäsi nimiä eikä ehdottanut mitään tilalle..
Aramis. Olin aikoja sitten päättänyt, että haluan koiran, jonka nimi olisi Aramis. Nimihän tulee Kolmesta Muskettisoturista, jonka kirjoitti Alexander Dumas vanhempi. Aramis oli kirjassa hyveellinen mies, mutta kuitenkin hänellä oli omat paheensa.. Muut nimet, Athos ja Porthos eivät oikein suuhun sovi, puhumattakaan D’Artagnan’sta. S kuitenkin keksi erittäin erittäin ruman väännöksen nimestä, Arkkumanu, joten nimi piti hyvältä. Ehkä hyvä niin, onhan Aramis aika pitkä ja hankala sanoa nopeasti.
Rico oli toinen vaihtoehto. Pidin nimestä, koska se on espanjalainen. Olen kiinnostunut espanjalaisesta/latinalaisesta kulttuurista ja pidän kovasti espanjankielestä. Jopa S hyväksyi nimen. Rico olisi lyhyt ja napakka nimi, mutta valitettavan yleinen. Se vaan jäi sitten, koska ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Nyt näitä Ricoja on kyllä syntynyt kuin sieniä sateella, joten olen erittäin tyytyväinen, että nimi jäi meiltä pois.
Rommi.. Muistan hyvin milloin keksin nimen. Istuin sohvalla katsomassa telkkaria kevätpäivänä ja miettin niitä näitä. Yllättäen se vain pälkähti päähän. Rommi. Huikkasin S:lle toiseen huoneeseen, josko hän kelpuuttaisi nimen. Kyllähän se kelpasi. Näin se nimi ikäänkuin tuli jo siinä vaiheessa päätetyksi. Rommi. Lyhyt ja napakka, r-kirjain heti alussa, tarkoittaa jotakin ja on helppo sanoa nopeastikin. Täydellinen nimi siis. Kun kävimme katsomassa Rommia ensimmäistä kertaa, niin nimi tuntui entistä varmemmalta. Niinpä poitsusta tuli Rommi.
Koska olemme erittäin ihastuneita nimeen, ei Rommista juuri lempinimiä ole väännetty. Hyppyrotta, Rotta, Ukko ja Äijä taitavat olla ne käytetyimmät lempinimet. Hyppyrotta tulee siitä, että Rommi hyppii ja pomppii aivan älyttömästi. Olen 170 senttiä pitkä ja Rommi pystyy hyppäämään niin korkealle, että sen pää käy rintani tasolla. Ei ole ihan pieni tuo hyppyvoima siis. Uskomattominta on sitten se, että Rommi hyppii myös taaksepäin. Älkää kysykö miten se sen tekee, mutta niin vaan se innostuessaan ponnaa taaksepäin. Rotta tulee toisaalta Rommin väristä, mutta myös sen luikkuudesta kasvuaikana. Rommi oli silloin siro ja tähän kun lisätään harmaa väri, niin rottahan siitä tuli. Ukko ja Äijä ovat sitten nimityksiä, kun Rommi esittää niin kovaa urosta tai vaihtoehtoisesti, kun se on oikein söpö, esim. kirputtaa omaa jalkaansa.
Kaiken kaikkiaan olen ollut todella tyytyväinen Rommi nimeen. Se sopii tuolle pojalle kuin nenä, vai pitäisikö sanoa kirsu, päähän. Yleisin nimitys taitaa olla Rommi-Perrrrkele, kun poika tekee jotain omasta mielestään mukavaa, kuten viime viikolla kävi kävelemässä lehmän kasoissa maalla. R:ää on hyvä sorauttaa komentaessa, mutta keskellä olevat m-kirjaimet tuovat pehmeyttä nimeen mukavasti. Ai niin, virallinen Rommin virallinen nimi on muuten viittaus peliin Prince of Persia. Kyseessä on S:n ensimmäinen oma tietokonepeli, joten olihan se kiva saada mukaan, kun minä päätin kuitenkin kutsumanimestä loppujen lopuksi.
Puhuttaessa seuraavasta koirasta, saamme aina kuulla seuraavia ehdotuksia: Pommi, Cola, Toti, Rusina, Viski.. Näistä nimistä ainoastaan Rusina voisi mennä itselleni, mutta ei kuitenkaan. Seuraavan koiran nimi on jo tiedossa. Sekin oli taas pitkällinen pohdinta. Listalla oli niin Teslaa, Incaa, Vauhti, Ruuti ja Nano.. Nimi on nyt kuitenkin päätetty, mutta se pysyköön salassa. Eihän meillä vielä ole toisesta koirasta tietoakaan, mutta onhan se nimi hyvä olla valmiina. Sanotaan, että nimi on kuitenkin samoilla linjoilla kuin Rommi. Lyhyt, napakka, sisältää R-kirjaiminen ja tarkoittaa jotain.
Aihe: Yleinen | 3 kommenttia »
Tottelevaisuuskoe Laukaa 28.8.2010
Kirjoittaja Kinuski | 28. Elokuu, 2010 @ 14:52
Tottelevaisuuskoe Laukaa 28.8.2010
Tuomarina Marko Puranen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10 (sataa tihutti koko ajan, yksi nousi istumaan, toinen luikki omistajan luo.)
Seuraaminen kytkettynä 8,5 (jee!)
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 (nuuski vähän maata => otti puoli pistettä pois)
Luoksetulo 9,5 (aavistuksen vino perusasento…)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (Rommi meni maahan..)
Estehyppy 9 (nuuhki maata aika paljon seisomisen yhteydessä)
Kokonaisvaikutus 7 (vein Rommin pannasta esteelle => otti pisteitä pois)
Yhteensä 159,5 pistettä sijoitus 6./12
Että näin. Ei voi kuin nauraa. Mutta fiilis edelliseen kokeeseen verrattuna tuhat kertaa parempi. Rommi toimi ja tuomarikin kehui, että teknisesti todella hyvää tekemistä. Tuomari oli tosi tiukka, mutta mukava. Hälle vien kyllä toistekin. Antoi kuitenkin uskoa taas tekemiseen. Kyllä ne kaksi ykköstulosta vielä tulevat, haetaan vaan nyt kokemusta muutamasta kisasta ;)
Aihe: Toko | 0 kommenttia »
Tottelevaisuuskoe 13.8.2010 Tampere
Kirjoittaja Kinuski | 14. Elokuu, 2010 @ 11:14
Piti kutinsa perjantai ja 13. päivä. Olipahan koe. Koira ei ollut yhtään kuulolla, pilkahduksia hyvästä tekemisestä kyllä oli. Alku meni hyvin, yhteisliikkeet siis, mutta muuten.. Noh, uutta matoa koukkuun.
Tottelevaisuuskoe Tampereella 13.8.2010
Tuomarina Mauri Pehkonen
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraaminen taluttimetta 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8
pisteitä 142 ja kakkostulos
Että näin. Estehyppy sai kehuja, kuulemma tällainen sen pitäisi olla aina. Luoksetulossa oli liikaa vauhtia, Rommi joutui ottamaan aika ison kierroksen takanani. Tästä kyllä syytän vähän liikkeenohjaajaa, matkaa oli yli 20 metriä (säännöissä n.15 metriä), tuo raketti kiihdyttää sellaisen vauhdin tuossa, että huh huh.
Muuten Rommi otti aika paljon häiriötä muista koirista. Tässä pitää kyllä antaa kritiikkiä parille koirakolle. Oli sitten ihan pakko mennä ihan lähelle kehäreunaa haukkuan koiransa kanssa, kun ensimmäinen ryhmä oli paikkamakuussa. Ei Rommi siihen reagoinut, mutta oli tosi inhottavaa seistä selkä tuota räksyttävää koiraa vasten ilman, että itse näkee mitä siellä tapahtuu. Muutenkin mitä sivusilmällä tuomarin antaessa pisteitä näin, niin ei kovin nättiä koiran käsittelyä siellä näkynyt. Oman suoritusvuoron aikana kuulin kuinka koira ulvahtikin. En tiedä mitä tapahtui, siellä oli aikas paljon ampiaisia, saattoihan yhtä sellainenkin pistää.
Oltiin muuten ensimmäisenä suoritusvuorossa. Oli aika hmm.. ei niin mukava paikka. Noh uutta matoa koukkuun, nyt en kyllä tee yhtään tokojuttua koko viikonloppuna, katsotaan maanantain treneeissä mitä tehdään. Ei sinänsä harmita tulos, olisi voinut olla paljon huonompi, sitä hyvää tekemistä kyllä näkyi. Pitäisi vaan saada se siirrettyä treeneistä kokeisiin. Malttia tuon koiran pitäisi kyllä saada, mutta onhan se vielä niin nuori. Rommi osaa kyllä, mutta välillä tulee aivopieruja.
Aihe: Toko | 0 kommenttia »
Nokia 7.8.2010
Kirjoittaja Kinuski | 7. Elokuu, 2010 @ 13:22
Jooh.. Vähän on ristiriitaiset fiilikset. Tavoite saavutettiin, eli saatiin EH avoimesta luokasta. Arvostelu oli kuitenkin suht tyly, lähinnä negatiivisten asioiden luettelo. En tarkoita etteikö ne olisi totta (paitsi pää..), mutta ei näytä eh koiran arvostelulta. Lisäksi siihen aikaan nähdän, mitä tuomari käytti koiraa kohden, olisin odottanut syväluotaavampaa arvostelua =D Mutta noh, ei voi mitään. Toiste en hänelle koiriani vie. Kaikki värit olivat käytössä, joten senkin takia pitää eh:n olla tyytyväinen.
Nokian ryhmänäyttely 7.8.2010 Janiki Steinbock, Israel. AVO EH.
Maksimi koko. Hieman pitkä pää. Kevyet korvat. Hyvä kaula, ylälinja. Iloinen hännänasento. Seisoo ja liikkuu edestä ahtaasti kääntäen tassut ulos.
Että näin. Eipä tuohon mitään kommentoitavaa muuta kuin, että hierojalle vie taas syksyllä tie. En vaan tiedä tilaisinko yhden kotiin vain menisikö toisen kotiin. Luottohieroja kun muuttaa Vaasaan, niin pitää uusi löytää. Kohtia uusia tuulia, vielä on Tampereen ryhmis, jonne viime hetkellä päätin poitsun ilmoittaa ja sitten keskitytään vaan tokoon. Ensi vuonna ei käydä varmaan näyttelyissä ollenkaan, kun uudet säännöt astuvat voimaan ja en koska en niistä juuri perusta muutamista syistä, jää näyttelyt meidän osalta ihan minimiin.
Aihe: Näyttelyt | 7 kommenttia »
Kirje Turusta
Kirjoittaja Kinuski | 6. Elokuu, 2010 @ 15:03
Tänään posti toi minulle kirjeen, joka oli leiman mukana tullut Turusta. Hetken aikaa ihmettelin, että mikähän tämä on. Minulla kun ei ole liiemmin tuttuja Turusta tai sen suunnilta. Olin S:n ja Rommin kanssa lähdössä lenkille, mutta päätin kuitenkin avata kuoren heti. Olipa iloinen yllätys! Se oli nimittäin kutsu Takujen järjestämään tokokokeeseen 13. päivälle! Olin jo ajatellut, että enpä ole mahtunut kokeeseen, kun ei vielä ollut lappuja tullut, joten tämä oli tosi kiva kirje. Tuonnehan ei ollut mitään puhelinilmottautumisia tms. paika varmistuksia vaan piti vain laittaa laput ja maksut menemään. Olisivat toki palauttaneet rahat, jos ei oltaisi mahduttu. Mutta hyvä näin.
Nyt sitten on seuraavat kokeet ihan nurkan takana. Tuntuu oikeastaan ihan hyvältä. Mulla on vakaa usko meidän kykyihin, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Mennään ja tehdään parhaamme. Toisen kerran tuleen 13. päivä Tampereella ja sitten ehkä viimeisen kerran alokasluokassa 28.8. Laukassa.
Huomenna nokka kohti Nokiaa. Tänään pitää vielä siistiä Rommi eli pesaista valkoiset kohdat ja tsekata tassukarvat. Varsinaisen korva- ja tassutrimmin tein viime viikolla, joten nyt ei tarvitse kuin siistiä, jos sitäkään. Varpaiden välikarvat pitää leikellä, mutta se ei ole iso juttu. Pitäkäähän peukkuja, että huomenna menisi hyvin ;)
Aihe: Toko | 3 kommenttia »
Nokian ryhmis 7.8: aikataulut
Kirjoittaja Kinuski | 29. Heinäkuu, 2010 @ 13:26
Joo, eipä tässä muuta kuin, että shelttejä ilmoitetu 85 kappaletta, meidän vuoronumero reippaasti päälle kahdensadan, taisi olla 286.. Uroksia on 24 ja narttuja 55, pentuja 6. Uroksia aika normi määrä, narttuja taas ihan järkyttävästi. Aamusta yhdeksään paikalle. Pitkä päivä tiedossa siis. Toivottavasti olisi vain vähän viileämpää, ei tuota kestä hullukaan muuten.
Tämä osallistujamäärä kyllä yllätti. Piti ihan tarkistaa, että kuinka paljon on muihin näyttelyihin tänä vuonna ilmoitettu koiria. Jos erkkareita (197 ja 186 koiraa) ei oteta huomioon, niin eniten shelttejä oli ilmoitettu 3.7. Porin KV:seen Tamas Jakkel’le 89 shelttiä. Hurja määrä, mutta näkee kyllä tuomarin vaikutuksen heti. Tiukoille tai selkeästi tietyntyyppisille tuomareille viedään vain ne huippuyksilöt.
Ehkäpä tämä suuri osanottajamäärä yllätti sen takia, että samaan aikaan on kuitenkin Porvoossa ryhmä ja Kuopiossa koko viikonlopun kestävät 3 isoa KV-näyttelyä. Oletin, että niihen olisi mennyt enemmän porukkaa. Porvoon osallistujamääriä ei tätä kirjoittaessa ole vielä julkaistu, Kuopion on. Kahtena ensimmäisenä päivänä on 70 ja 77 shelttiä, sunnuntaina sitten jo 84 shelttiä. Tällaisia määriä odottaakin KV-näyttelyissä, ryhmiin nuo ovat todella isoja lukuja. Mutta kuten sanoin, taisi tuomari vaikuttaaa ja paljon.
Meillä ei nyt tavoitteita tuon näyttelyn suhteen ole. Kunhan mennään katsomaan mitä tuomari tuumii Rommista. Isästä oli aikoinaan tykännyt, joten senkin takia kiinnostaa mennä. Tosin eipä Rommi kovin paljoa isäänsä muistuta, emäänsä sitäkin enemmän. Pidetään hauskaa, saadaan vähän häiriötreeniä tokoilussa ja katsellaan koiria. Kunhan sanallinen arvostelu on hyvä, niin nauhan värillä ei ole väliä.
Aihe: Näyttelyt | 0 kommenttia »
Näyttelyiden ykkösruusuke 2009
Kirjoittaja Kinuski | 22. Heinäkuu, 2010 @ 18:54
Nyt se vihdoin tuli. Kauan odotettu näyttelyiden ykkösruusuke. Yllätyin siitä kuinka iso ruusuke on, halkaisijaltaan arviolta 10 senttiä. Odotin sellaista pienempää. Komea se kuitenkin on, pääsi kirjahyllyyn pentuluokassa saatujen KP- ja VSP-ruusukkeiden viereen. Posti toi ruusukkeen itseasiassa jo eilen, mutta vasta tänään pääsin ottamaan kuvia S:n kanssa. Tässäpä ne nyt ovat: kaksi parasta kuvaa Rommista ja ruusukkeesta.
Näyttelyiden ykkösruusuke 2009
Näin ison ruusukkeen sain.
Ruusukehan saatiin seuraavilla tuloksilla:
Tuusula kaikkien rotujen näyttely 4.7. 2009 Peggy Bailey, Iso-Britannia. JUN ERI 2.
Hämeenlinnan kaikkien rotujen näyttely 27. 6. 2009 Gunnar Jensen, Norja. JUN EH 3.
Nokian ryhmänäyttely 22.8.9 Gunilla Skallman, Ruotsi. NUO EH 1.
Katsotaan saadaanko tänä vuonna tokon ykkösruusuke, eka kiinnityshän siihen on jo. Mutta tästä emme ota paineita, ruusuke tulee, jos on tullakseen.
Aihe: Kuvia, Näyttelyt | 4 kommenttia »
Fiiliksiä tokokokeesta
Kirjoittaja Kinuski | 20. Heinäkuu, 2010 @ 10:36
Nyt on vihdoin palattu maan pinnalle sunnuntaista, onneksi erittäin pehmeästi. Eilen päättyi ohjattujen treenien tauko ja sainkin oikein luksusopetusta. Muita ryhmäläisiä kun ei paikalle tullut =D Siinä sitten puitiin sunnuntain koetta, tsekattiin hyppy, seuraaminen, noutoa (sekä puu- että metalliesineen) ja paikkamakuuta vaikeutettiin minun piiloutumisella. Paljon sain hyviä vinkkejä, ennen kaikkea siihen miten hetsaan tuota koiraa ennen kehään menoa.
Mutta nyt niihin sunnuntain fiiliksiin tarkemmin. Olimme S:n vanhemmilla viikonlopun vietossa ja sieltä lähdimme sitten Tuulokseen, joka nykyään on osa Hämeenlinnaa. Pitkin viikkoa oli aina välillä tullut jännityskohtauksia, mutta yllättävän rauhallinen olin vielä lauantai-iltana. Etukäteen ajattelin, että olisin ihan paniikissa enkä saisi unta. No onneksi oli väärässä ja nukuin hyvin.
Aamulla sitten iski jännitys. Mitä lähemmäs kello tuli yhtätoista, jolloin lähdimme ajelemaan Tuulokseen, sitä enemmän jännitin. Ajomatkalla tuntui, että voisin jopa itkeä. Ikinä en ole jännittänyt noin pahasti. Olen esiintynyt todella paljon ja aina ennen esitystä olen jännittänyt, mutta aina sitten kun lavalle astun, se jännitys häviää. Sillein olen tottunut siihen jännitykseen ja osaan hallita sen. Kun olin ilmottautunut ja saanut numerolapun (alokasluokan numerot alkoivat kahdestatoista ja päättyivät 25, mä olin numerolla 23..) alkoi jännitys laskeutua.
Kauan saatiin odottaa, reilu tunti, mutta se oli kyllä ihan hyvä sekä minun että Rommin kannalta. Ehdittiin molemmat rauhoittua, tutkia paikkoja ja katsella rauhassa. Pientä jännitystä kilpailukirjan varmennuksessa aiheutti se, että Rommin sirua ei meinannut löytyä. En ymmärrä, kun ilmottauduin, siru löytyi heti. Tämä oli jo toinen kerta, kun sirun löytämisessä oli vähän ongelmia. Se taitaa olla juuri pannan kohdalla, pitäisi etsiä se itse ja yrittää muistaa, niin voi sitten näyttää kohdan. Pienesti rupesi siinä vaiheessa taas jännittämään, kun ei sirua vain meinannut löytä. Sanoin, että se kyllä löytyi ilmottautuessa ja tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun on ollut vähän ongelmia. Onneksi sitten siru löytyi ja päästiin jatkamaan.
Koska alokoirakkoja oli niin paljon (12-13), otettiin paikkamakuut ja luoksepäästävyys neljässä erässä. Me olimme - tietenkin - viimeisessä erässä. Ennen omaa vuoroa jännitti ihan kamalasti. Vieressä oli nimittäin toinen sheltti ja tuohan bongaa samanlaiset heti. Luoksepäästävyys oli ihan kamala: Rommi pyöri ja hyöri, ei meinannut asettua. Sillä hetkellä ajattelin, että ei hitto, tästä ei tule mitään. Oma moka, olisi pitänyt enemmän sitä ottaa haltuun ennen kehään menoa. Seuruuttaa paikalle jne. Ensi kerralla tiedän.
Taisi tuomarikin olla vähän väsynyt, meinasi jättää välistä paikkamakuun =D Luoksepäästävyyden hälstääminen oli vienyt itsellä vähän mieltä maahan, mutta onneksi Rommi skarppasi. Meni hyvin ekalla käskyllä maahan ja pysyi koko ajan. Pääkään ei oikeastaan pyörinyt yhtään. Nousi ekalla sivulle. Kyllä jalat tärisi, kun kävelin pois ja koko ajan vain katsoin Rommia sen reaktioita. Mielessä koko ajan soi vain, että pysy pysy pysy. Ihan turhaa sinänsä, koska Rommi on niin varma paikallamakaaja tällä hetkellä. Silti sitä vain jännittää. Toki omaa jännitystä tuo se, että vaikka oma koira olisi varma, niin toisen koira ei ehkä olekaan. Onneksi meidän ryhmässä ei kukaan noussut pois, vaikka kuulemma oli muuta levottomuutta. Toisesta koirasta en tiedä, mutta viimeinen koira ryömi yli oman mittansa eteenpäin. Neljästä koirasta vain sheltit saivat 10 paikkamakuusta.
Yksilöliikkeistä ei sinänsä mitään sanottavaa, hetsasin Rommia ennen omaa vuoroa ja seurautin paikalle. Nyt eilisen treenien pohjalta tiedän vähän paremmin harjoitella tuota ja osaan hetsata paremmin. Seuraaminen oli vähän haahuilua ja vapaana seuraamista pitää tehdä paljon enemmän. Muuten ei yksilöliikkeissä ollut mitään ongelmaa. Pientä hienosääntöä suurimmaksi osaksi. Jäävät vain ovat ainoat vähän epävarmat: pitää niihin nyt panostaa ja treenata niitä vaihtelevasti.
Tala ei paljoa numeroita selitellyt lopuksi, muutama sana vaihdettiin siinä. Kehui miten kauniisti käskytän Rommia, oli kuulemma ilo kuunnella. Kehui myös sitä kuinka hyvin oltiin jaksettu, vaikka pitkä ja kuuma päivä oli ollut. Kun kehästä poistuin, oli todella helpottunut olo. En juuri ollut seurannut tuomarin antamia pisteitä, vähän vain sivusilmällä, joten ihan varma en tuloksesta ollut. S oli pisteet kirjoittanut ylös ja laskenut tuloksen. Kyllä helpotti, kun kuuli tuloksen. Väkisin sitä alkoi naurattaa ja oli niin iloinen. Toki piti käydä vielä tarkistamassa, kokeessa oli nimittäin reaaliaikainen tulospalvelu: ilmottautumispisteen viereen kerättiin paperille tulokset heti. Tämä oli tosi kiva käytäntö, näki heti miten oli mennyt ja miten sijoittui suhteessa toisiin.
Palkintojen jaossa Tala sitten kehui luokkaa kovatasoiseksi: koko joukosta 9 koirakkoa sai ykköstuloksen, taisi tulla vain kaksi tai kolme kakkos- tai kolmostulosta. Oli oikein mukava päivä ja nyt on paljon itsevarmempi olo. Nyt on todennäköisesti noin kuukausi aikaa seuraavaan kokeeseen, joten ehdin hyvin hioa liikkeitä. Katsotaan petrataanko tulosta ;) Mutta ei niillä pisteillä niin väliä ole, kunhan saadaan tulos.
Eilen treeneissä puhuttiin ohjaajan kanssa, että tämän syksyn metsästän ykköstuloksia alosta ja jos nyt niitä ei syystä tai toisesta tule, niin alan treenaamana ja hiomaan avoimen luokan liikkeitä ja jos liikkeet ovat ensi kesänä/syksynä valmiit, niin siirryn suoraan avoimeen. Oli hyvä saada heti ensimmäisestä kokeesta tuo ykköstulos, nyt on se apina pois selästä. On se siirtotulos plakkarissa eikä tarvitse pakolla ravata alokasluokissa, jos en halua. Katsotaan nyt miten jatketaan, mutta hauskaa pidetään yhä ja tehdään aina parhaamme. Mitään kiirettä ei onneksi ole, ikä ei ihan heti tule vastaan tokossa onneksi.
Aihe: Yleinen | 0 kommenttia »
« Vanhemmat merkinnät
Kinuski