Kinuski 19. Tammikuu, 2012
Ja niin Rommi teki tänään lähes täydellisen tunnarin. Toki sisällä, vähemmän häiriökapuloita ja ei ne ihan oikein ollut aseteltu (liian lähekkäin rivissä), mutta Rommi haki oman kapulansa joka kerta, vaikka paikkaa vaihtelin. Se nuuhki huolellisesti kapulat ja palautti aina omansa. Mahtava sininen <3
Kinuski 15. Tammikuu, 2012
Lunta on niin paljon, että puut taipuvat.
Tänään taas treenasin koirien kanss. Ulos en jaksanut lähteä, siellä on talven ensimmäiset yli -15 asteen pakkaset, tehtiin ihan vain sisällä pieniä juttuja. Aloitetaan Rommista. Tämän postauksen kuvat ovat aiemmin tässä kuussa otettuja lenkkikuvia.
Rommin kanssa aloitin tunnarilla. Se on ollut meillä enemmän tai vähemmän jäissä minun kriiseilyn takia. Olen piilotellut yhtä kapulaa ja aina palkannut, kun se on löytänyt kapulan. Kantamista en ole vielä vaatinut. Tämä johti siihen, että minulla on koira, joka osaa haistella kapulaa, mutta ei kanna sitä. Viskelee vain, jos kiinni saa. Päätin siis uhmata kaikkeja luonnonlakeja ja otin muutaman kerran ihan vain tunnarikapulan suuhunottamista ja kantamista. Ja kas kummaa: tämä auttoi. Rommi haki hyvin eteisessä eri tavalla piilotettua kapulaa (mm. kengän taakse, lehden alle, maton kulman alle). Nenä kävi koko ajan ja hyvin teki töitä.
Koska minähän en tunnetusti osaa lopettaa ajoissa, päätin nostaa vielä rimaa. Minulla on vielä muutama ylimääräinen, ei minulta haisevia kapuloita. Heitin valekasan (3 kpl) kehiin ja piilottelin omalta tuoksuvaa. Ensimmäisellä kerralla nosti oman, tiputti, kävi nuuhkimassa häiriökapulat, palasi oman luo ja toi sen. Otin uuden toiston ja nyt ei enää välittänyt häiriökapuloista vaan etsi oman ja toi sen varmasti. Tämä antoi itselle kyllä uskoa tähän liikkeeseen. Kyllä me tämä tunnari selätetään, kun nyt vain rupean ahkerasti sitä treenaamaan.
Nitron lempitouhu. Ei aluksi meinannut edes tarpeitaan tehdä, kun piti tutkia kolot ja onkalot.
Otin vähän naksulla perusasentoa ja seuraamisen alkua. Katsekontakti tuppaa tuossa alussa aina vähän tippumaan, joten naksuttelin siitä. Metallia otin myös, ei ongelmia tässä. Tai noudoissahan kaikissa meillä on se, että Rommi himmaa vauhtia lopussa ja jää turhan kauas perusasennosta. Tähän pitäisi jotain keksiä, mutta en oikein tiedä mitä. Nyt olen kroppa-avulla (oma liike plus käsi) houkutellut korjaamaan tuota, mutta en usko, että se on oikea ratkaisu.
Kaukoissa otin takapalkalla i-m vaihtoja. Ensimmäistä istumaan noususta vapautin heti palkalle ensimmäisellä kerralla. Toisella kertaa tein i-m-i ja vapautus. Matkaa oli joku pari metriä. Tämä liike alkaa olla oikeastaan melko valmis. Pitäisi vain häiriössä päästä tekemään. Kokeilin vähän omaa häiriötä ja heiluin ja huidoin mitä sattui ennen varsinaista käskyä. Ei ennakoinut =) Otin myös muutaman toiston m-s vaihtoja, mutta näissä pitää liikerataa hinkata ihan valtavasti. Rommi tippuu suorilta jaloilta maahan, mutta nousutekniikan takia tuo maahan meno aiheuttaa eteenpäin liikkumista. Tässä pitäisi itse ryhdistäytyä ja ottaa kuukauden projektiksi opettaa tuota tekniikkaa. Montakohan kertaa tätäkin olen sanonut? Aivan liian monta..
Loppuun otin piilopaikkamakuun, välipalkkaus 30 s ja 1 min kohdalla. Häiriönä toimi Nitro, joka oli portin takana keittiöässä pelaamassa älypeliä. Hyvin pysyi, vaikka yhdessä vaiheessa kurkkasin. Paikkamakuu on Rommilla ollut hyvin varma liike, joten en usko, että tämä tuottaa ongelmia. Pitäisi vaan saada häiriötä eli muita makuukoirakkoja.
Seuraaviin treeneihin itselle muistiin:
No sitten tein vaihdoin ja otin Nitron mukaan. Nitron kanssa on tehty vain näyttelyjuttuja ja seisomista muistuttelin tähän alkuun. Nitron kanssa päätin ihan vain naksutella. Ajattelin, että opetan sen koskemaan jäätelörasian kantta. Olen joskus naksutellut Nitrolle, mutta siitä on kauan. Työt haittaavat harrastamista =/ Selkeästi oli naksun idean päässyt unohtumaan, mutta lopulta päästiin siihen, että Nitro käytti kuonoansa kannen lähellä. Tästä on hyvä jatkaa sitten seuraavilla treeneillä. Nitron kanssa ajattelin käyttää naksua paljon enemmän ja tiettyjä tokoliikkeitä opetan sille paljon aikaisemmin kuin Rommille. Esim. viime treenikerralla otin Nitron kanssa ruutua. Namin perässä tuo pentu menee läpi vaikka harmaan kiven.
Naksua ajattelin etenkin perusasennon ja seuraamisen opettamiseen käyttää Nitrolle. Nitro on Rommia pehmeämpi koira, joten sille naksu voisi toimia erittäin hyvin. Perusasentoa olen käsiavusteisesti kyllä tehnyt, mutta näyttelyseisominen on mennyt hyvin päähän ja Nitro ei oikein tahdo kättä seurata. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta vähän hankala. Maahanmenemisen olen opettanut eri tavalla kuin Rommille, josko tämä sitten helpottaisi kaukoja. Toki käsiapua Nitro tarvitsee edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi itsellä helpottaa vähän töissä helmikuussa, jää aikaa treenatakin koirien kanssa ihan tosissaan.
Vieterikoirat <3
Kinuski 8. Tammikuu, 2012
Niin sitä pitää arkeen taas palata. Otin täydellisen irtioton arjesta ja töistä, vietin koko loman ihan viimeisiä päivä lukuunottamatta vanhempieni luona. S sai loman ajaksi töitä, joten vietimme joulun ja uuden vuoden siis erillämme. Kuvia tuli otettua paljon, mutta valitettavasti väärien säätöjen (manuaalitarkennus) ja amatöörikuvaajan yhdistelmä ei tuota julkaisukelpoisia kuvia, vain murto-osa kuvista päätyi nettiin.
Loma oli kyllä ansaittu. Koirat nauttivat, kun niiden kanssa saattoi lähteä mihin aikaan vain lenkille ja ne saivat olla koko ajan vapaana. Pieniä lapsiakin tuli tavattua, jopa joulupukkikin, kun sisko perheineen tuli käymään. Kummilapseni on aivan rakastanut Rommiin. Aina kun hän näkee minut, alkaa hän huudella “Ommia”. Niin, eihän sitä tädillä niin väliä, kunhan vain Rommi on mukana.
Kuvista näkee kyllä hyvin miten kurja talvi tämä on ollut säiden suhteen. Vanhempieni luona oli paljon vähemmän lunta kuin täällä ja sekin vähän suli pois välipäivien aikana. Tapaninpäivän myrsky (ei onneksi kärsitty kuin yhdestä 4 h sähkökatkoksesta) toi uutta lunta. Kaikki tämä vain noin viikon mittaisen ajanjakson sisällä! Mutta tässä nyt parhaat palat, loput kuvat löytyy galleriasta. Eilen otetut kuvat laitan myöhemmin tänne, vaikka ne tuolta galleriasta onkin löydettävissä.
Taistelevat shetlantilaiset
Nitro on pieni maantiekiitäjä ja camelboots tyttö. Menee omia menojaan.
Pikku orava =D
Ah ihanaa sisarusrakkautta…
Meidän kaunis neiti <3
Ei uskoisi, että kuva on otettu joulukuun viimeisinä päivinä…
Rakas, kaunis Rommini <3
Kinuski 3. Tammikuu, 2012
Tulihan sitä lunta taas. Pitkästä aikaa. Yhdessä vaiheessa oli edes vähän lunta, mutta sitten se suli pois. Pessimistinä uskon, että tämäkin lumi sulaa pian pois. Ei tänä vuonna päästä järvien jäille =/ Harmi, tykkään nimittäin lenkkeillä jäällä ja tiedän ainakin Rommin siitä nauttivan. Nitrokin varmana tykkäisi. Toivottavasti ensi vuonna on parempi onni.
Kuvia olen nyt ottanut tämän loman aikana paljon. En vain ole laiskana jaksanut niitä siirrellä vielä nettiin. Pitäisi tehdä oma kansio näille muokatuille kuville: kuvia pitäisi pienentää ennen kuin ne nettiin laittaa. Kuvien laatu kärsii pienentäessä, joten niitä kuvia ei kannata kehittää, jos nyt jotain kuvia aion kehittää. Muutamia tosi kivoja kuvia olen saanut, pikkuhiljaa alan päästä sinuiksi tuon kameran kanssa. Paljon on vielä opittavaa, mutta eiköhän se tästä lähde, kun vain kuvaa ja kokeilee eri säätöjä.
Kinuski 31. Joulukuu, 2011
Vuoden viimeinen päivä. Niin vain yksi vuosi menee nopeasti. Mitähän tästä vuodesta jäi käteen ja mieliin? Heti itselle tulee mieleen valmistuminen yliopistosta, työn saaminen, muutto ja “aikuiseksi” siirtyminen. Näistä sattuneista syistä meidän koirarintamalla on ollut hiljaista.
Vuoden isoin juttu koirapuolella on tietysti Nitron kotiutuminen. Nitro on koira, jonka ei pitänyt vielä tulla, vaikka se oli siitä ainoasta toisesta nartusta, josta voisin pennun ottaa. Kun kasvattajat kyselivät kiinnostustani pentueeseen, mietin hetken ja totesin, että kyllä mä sen pennun tästä yhdistelmästä otan. Kun molemmat vanhemmat ovat priimaa luonteeltaan ja terveydeltään, ja pidän kovasti isän ulkonäöstä, niin ei tätä tilaisuutta voinut jättää välistä. Erittäin tyytyväinen olen tähän ratkaisuun, tuo pentu on vain ihana. Katsotaan mihin maailma meitä vie, mutta tähän mennessä näyttää hyvältä.
Viime vuonna asetin itselleni tavotteita vuodelle 2011. Nehän kuuluivat näin, laitan kursiivilla perään toteutuneet.
Ja sitten ne tavoitteet vuodelle 2012..
Näyttelyt:
Toko:
Muuta:
Mitään varmaa ei uskalla luvata, kun en tiedä työkuvioista mitään. Tämä sopimus päättyy kesäkuun alussa ja kovasti yritän löytää uutta työtä, mutta se milloin se löytyy ja mistäpäin, en tiedä. Toivotaan parasta sen suhteen, sitten olisi rahaa ja mahdollisuuksia harrastaa koirien kanssa =)
Hyvää Uutta Vuotta 2012 kaikille lukijoilleni! Uuden vuoden myötä yritän itsekin aktivoitua taas kirjoittamaan tätä blogia. Työ on vain vienyt kaiken ajan, onneksi helmikuussa helpottaa vähän.
Kinuski 13. Joulukuu, 2011
Pitkään mulla on ollut mielessä tehdä tämä postaus. Vertailla vähän Rommia ja Nitroa. Tämän tarkoitus ei ole asettaa koiriani mitenkään “paremmuusjärjestykseen” vaan ennemminkin listata Rommin ja Nitron ominaispiirteitä. Ihan sellaisia asioita, joihin törmää arjessa näiden kanssa touhutessa.
Nyt kun on tullut talvi, niin Rommi on alkanut taas piehtaroida ja pyöriä lumessa. Nitro ei tee tätä. Tämä on ihan selvästi Rommin juttu. Rommi kierii kyljeltä kyljelle, hieroo selkäänsä lumeen, makaa kyljellään ja huitoo etutassuilla ja ynisee onnessaan. Välillä Rommi heittäytyy niin kovaa maahan, että kuuluu tömähdys ja urahdus. Hassu koira.
Nitro kaivaa. Ihan pienenä pentuna se yritti kaivaa sisälläkin, mutta siitä kiellettiin. Nyt lumen tultua esiin Nitro on alkanut kaivaa. Se bongailee mielenkiintoisia koloa, tunkee päänsä niihin tutkiakseen koloja ja kun ei ihan mahdu, alkaa kaivaa. Rommi ei ole ikinä oikeastaan kaivanut. Kerran pentuna se yritti silloisen asunnon pihalla kivaa, mutta siitä jouduttiin kieltämään. Tuskinpa naapurit olisivat arvostaneet keskellä pihanurmikkoa olevaa monttua.
Rommi on itsenäisempi ja kovempi. Nitro on selvästi pehmeämpi ja tykkää olla lähellä. Toki Rommikin tulee lähelle ja rapsuteltavaksi, mutta ei niin paljoa. Rommi on vain hetken aikaa ja sitten lähtee pois. Tulee varmaan kuuma. Nitro taas kiipeää syliin ja jäähän siihen makoilemaan. Yöllä Nitro saattaa tulla ihan oikeasti kainaloon nukkumaan. Se tulee ihan kylkeen kiinni, laskee päänsä käsivarrelleni, huokaisee tyytyväisenä ja maiskuttaa hetken ja nukahtaa sitten siihen. Ei Rommi näin tule. Joskus aamuisin kyllä, kun vielä hetken makoilen ennen ylösnousua. Rommi tulee enemmänkin jonnekin lähettyville: jalkoihin ja hartioiden tai selän taa, mutta ei ikinä niin tiiviisti kiinni iholle kuin Nitro.
Rommi haluaa aina nuolla kyyneleeni. Jos jostain syystä itken, silloin Rommi tulee ihan lähelle ja yrittää usein nuolla kyyneleeni pois. Nitro vain katsoo vähän hölmistyneenä vierestä. Kun olen tosi surullinen, Rommi tulee aina lähelleni ja on vain siinä. Silloin sillä ei ole kiire lähteä pois. Nitro ei vielä ole tainnut tuota tajuta, joten katsotaan mihin se tästä kehittyy.
Rommi näyttää kieltään. Taitaa olla vähän “sukuvika”, kun monen sukulaisen olen kuullut tekevän samaa. Joskus vain se kieli jää vähän vain ulos, kun on niin hyvää namia tarjolla tai unissaan ei vaan voi pitää kieltä suussa. Nitro ei tätä tee.
Mitä yhteisiä piirteitä sitten Rommilla ja Nitrolla on? No molemmat ovat kovia pusuttelemaan, Nitro varsinkin. Rommi pusuttelee jo vähän maltillisemmin, Nitron kanssa voi sattua pieniä tapaturmia välillä. Onnistuihan se kerran tassuilla huitaistessaan osumaan suoraan huuleeni, joka vähän aukesi ja turposi. Onneksi ei ollut työhaastattelua ihan heti tiedossa. Molemmat selkeästi tykkäävät lumesta ja talvesta: tämä sopii minulle. Olenhan itsekin talvi-ihminen. Sekä Rommi että Nitro rakastavat ihmisiä, molempien kanssa on saanut tehdä töitä, että ovat oppineet, ettei jokaista vastaantulevaa tarvitse moikata. Nitro tosin tätä vielä opettelee.
Tällaisia ajatuksia koiristani nyt näin aamutuimaan. Katsotaan keksinkö myöhemmin tähän listaan täydennettävää.
Kinuski 11. Joulukuu, 2011
Se aika menee niin nopeasti. Itsenäisyyspäivänä tuli Nitro-neidille mittariin 9 kuukautta. Korkeus on edelleen se sama 37 senttiä, joten eipä taida neiti tuosta kasvaa. Pieneksi mediksi se siis jäi, näyttelyitä ajatellen on ihan passelin kokoinen. Painoa on se 6 kuusi kiloa tasan. Seisontakuvaa en ole vielä ehtinyt ottamaan, ehkä ensi viikolla.
Tänne tuli sitten viikonlopun aikana kaikki lumi kerralla. Varmaan 15 senttiä. Ihanaa <3 Koirat nauttivat kuten myös minä. Perjantaina kävi vähän hassusti, piti tehdä vain pikainen pissatus ennen nukkumaanmenoa, mutta päädyttiin keskustaan ja takaisin ihanan lumisilla kaduilla. Tunnin pieni pissatuslenkki tuli tehtyä, mutta kyllä maistui uni kaikille. Koirat saivat uusia hajuja (käydään keskustassa tosi harvoin lenkillä) ja itse sain liikuntaa.
Tänään ulkoilutin kameraa. Kiitos ystävän, sain hyviä vinkkejä säädöiksi ja nyt ovat kuvat vähän parempia. Hieman tummia, mutta tämä on jo alku. Eivät kohise ;) Kuvaussessiot jäivät vain lyhyeksi, kun alkoi sataa lunta enkä tahtonut kameraa katsella.
Tänäänkin sain Nitron viedä suihkun kautta kotiin. Räntälumi on sen verta märkää, että toinen muuttuu ihan pieneksi lumipalloksi. Lunta kertyy niin etujalkoihin, takajalkoihin, kainaloihin, nivusiin, vatsaan. Ihan kaikkialle. Asiaan ei tietenkään auta se, että neiti rakastaa hyppiä lumessa ja tunkea päätänsä onkaloihin ja kaivaa. Rommi tyytyy katselemaan vierestä tai piehtaroi itse lumessa.
Mutta sen pidemmittä puheitta, kuvia =)
Pystypainia
Lumileikkejä
Koira vai maaorava?
Loput kuvat galleriassa. Nitro on nyt näin paljon kuvissa esillä, koska se nyt vain sattui touhottamaan kaikkea hassua. Onhan kyseessä neidin ensimmäinen talvi.
Kinuski 20. Marraskuu, 2011
Tänään oli niin ihana päivä. Sää oli mitä mainioin. Pieni pakkanen koko päivän ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. On ollut niin harmaata ja pimeää, oikein masentavaa. Tällaisia päivä lisää kiitos. Ja jos vielä lunta saisi toivoa, niin hyvä.
Kameran otin mukaan pitkästä aikaa, kun oli aurinkoista. Metsässä oli kuitenkin suht hämärää enkä saanut säätöjä ihan oikein. Senpä takia osa kuvista kohisee hiukan, liian isot iso-arvot. Mutta sentään jotain sain otettua. Liikekuvat ovat kyllä ihan tuurista kiinni ehdinkö tarkentaa oikeaan kohtaan, ja kun koirat vielä jäävät usein metrin kahden päähän minusta rallaamaan, on turha toivoa mitään kunnon vauhtikuvia. Mutta sen pidemmittä puheitta, kuvapläjäys olkaatten niin hyvä. Loput kuvat ovat gallerissa uudessa kansiossa Talvi 2011-2012. Ai miten niin odotan jo talvea?
Keppileikit ovat meillä minimissä ettei satu mitään.
Kinuski 18. Marraskuu, 2011
8 kk, n.36 cm ja 5,8 kg
Niin vaan se aika menee. Nitro täytti 8 kuukautta. Minun pieni täydellinen neitini <3 Kuva on liian tumma, mutta onpa edes jotakin. Pää sillä on vaan niin kaunis. Ehkä huomenna saan metsälenkiltä parempia kuvia, toivotaan, että sää suosii..
Kinuski 16. Marraskuu, 2011
Vihdoin näyttäisi nuo kurakelit loppuneen. Pakkasaamut ovat niin ihania, maa on niin kaunis. Mä vain odotan sitä, että taivaalta tulee pysyvä lumi. Talvi on parasta vuoden aikaa. Mä niin toivon, että nää pakkasaamut jatkuvat koko viikonlopun ja olisi kivan aurinkoiset säät. Voisin ulkoiluttaa kameraakin jälleen.
Tavallinen arki jatkuu. Töissä on kiireitä, joten aikaa kirjoittaa tänne blogiin on todella vähän. Mitäpä kertomista meidän elämästä on, kun mitään erikoista ei ole tapahtunut? Nitro otti ja täytti tuossa kuun alussa 8 kuukautta. Kuvat ja mitat on otettu, kun vain jaksaisin ne siirtää tänne blogiin. Senttejä on kertynyt noin 36 cm omien mittausten mukaan, heittoa voi olla 1 cm suuntaansa, ei enempää. Hyvän kokoinen neitokainen kyseessä. Juoksuja myös odotellaan, merkkejä on ollut ilmassa jo kuukauden verta. Näinä päivinä toivottavasti ekat juoksut alkavat.
Tervetuloa Rommin ja Nitron blogiin. Sivuilla kertomuksia puoliperheen ja kahden sheltin elämästä. Jätähän jotain terveisiä käynnistäsi! Ensikertalaisen kommentit vaativat minun hyväksynnän ensin, joten älä ihmettele, jos viestisi häviää, perille se on kuitenkin tullut!
Kinuski